Tämä blogikirjoitus tulee poikkeamaan varsin paljon totutuista, mutta yleisön pyynnöstä kirjoittaja on valmis menemään vaikka solmuun. Kirjoitus on enemmänkin matkapäiväkirja kuin tyypillinen tarina jostakin naisesta ja eihän kirjoittaja edes tietä tässä tarinassa esiintyvien naisten nimiä. Mutta tässäkin tarinassa Geijon sormissa on sillin hajua, joten olkaapa hyvät.
Juhannuspyhien päätteeksi sunnuntaina kaksi miestä pohtii omissa osoitteissaan, mitä tulisi matkalaukkuun pakata ja mitä ei. Toinen oli jännittänyt juhannuksen kotonaan, että selviääkö hän flunssastaan ja pääseekö lähtemään maanantaina matkaan. Toinen oli ollut ruotsinlaivalla juhannuksen varmasti vähemmän jännittäen, mutta kaiketi ainakin loppuristeilystä miettien, selviääkö hän maanantaina reissuun. Sunnuntai- iltana puhelimessa viimehetken tuumaukset ja aikatauluntäsmennykset ja toteamus, aamulla matkaan. Kokeneet matkaajat saapuvat lentokentälle viimeminuuteilla, nämä ensikertalaiset kaiketi kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Pirkkalan karjasuoja oli näille matkaajille jo sinänsä uusi kokemus, itse suihkuputkesta puhumattakaan. Kaikesta huolimatta pelättyä pahoinvointia lennolla ei esiintynyt ja seuraamme oli liittynyt vielä viehättävä kieltenopettaja, joka ei hylännyt meitä heti edes vieraassa maassa.
Kaunis opettajattaremme joutui nousemaan bussiin ja me siirryimme hämmästelemän tilannetta lähimmälle terassille limonadin ääreen. Meillä oli reilu tunti aikaa, ennen kuin vuokraamamme auto olisi noudettavissa. Selvinpäin, rohkeutta keräten, avasimme viimein hieman ennen sovittua aikaa autovuokraamon oven. Kotvasen kuluttua oli ensimmäinen asiointi paikallisen vuokraamon kanssa suoritettu ja herrat matkalla vuokraamon parkkihalliin noutamaan autoaan. Ennalta sovittua työnjakoa noudattaen, nousi Vara-Mantu rattiin ja Geijo kartturiksi. Tässä vaiheessa meillä ei ollut sen tarkempia suunnitelmia, kuin kaupungista heti pois maaseudulle ja suunta kohti etelää. Edellä mainittua suunnitelmaa ajatellen, käytössämme ollut Autoliiton Saksan tiekartta palveli meitä oikein hyvin.
Maanantaina, siis ensimmäisenä päivänämme Saksassa, muistuu kirkkaimpina asioina mieleen edellä mainittu auton vuokraus, ensimmäinen kaupassa käynti, ensimmäinen ruokailu saksalaisessa Mäkkärissä ja hotellin etsintä. Tämä kaikki kuulostaa ulkopuolisesta hölmöltä, mutta täytyy sanoa, että sen verran ainutlaatuisia kokemuksia kaikki, ettei erotiikka osastoa tullut ensimmäisinä päivinä juuri ajateltua. Tiistaina lähdettiin hotellilta retkeilemään ja ajattelimme käydä jossakin automuseossa. Emme sitten käyneetkään missä tahansa museossa, vaan Wolfsburgin Autostadissa. Tiistaipäivälle tulikin ajokilometrejä kerrakseen ja Mäkkäri päivällisen voimalla jaksoimme palata illalla hotellille nauttimaan ilta-auringosta ja oluesta.
Keskiviikkoaamuna jouduimme hyvästelemään Park hotel Mindenin isäntäperheen viehättävän äidin ja tyttären, Geijolle olisi kelvannut kernaasti molemmat ja Vara-Mantullekin ainakin tytär. Keskiviikolle oli ohjelmassa Navigaattorin ostaminen Recklinghausenista, siirtyminen reilusti etelämmäksi Saksaa ja uuden yöpymispaikan valinta. Uudeksi kaupungiksi valikoitui Koblenz ja sieltä hotelli rautatieasemaa vastapäätä. Koblenz toimi tukikohtanamme seuraavat kaksi yötä. Blogin kannalta mielenkiintoisin hetki olikin juuri Koblenzissa vietetty reissun viimeinen ilta. Torstai-iltana Polomme jäädessä siltä päivältä parkkihalliin seuraavaa päivää odottamaan, aloittelimme päivän rennompaa osuutta terassilla oluen merkeissä. Alkuiltaan mahtui niin ruokailua kiinalaisessa ravintolassa, kuin olutta ties kuinka monella terassilla.
Ilta alkoi huipentua, kun päädyimme taksin kyydillä Rhein ja Mosel joen risteyskohtaan, joka tuntee nimen Deutsches Ecke. Siellä joimme taas tietysti olutta ja paluumatkalla keskustaa kohti pistäydyimme useammassa kuppilassa. Kävellessämme keskustaa kohti puhelimme, mahtaakohan näiltä kaduilta löytyä maksullisia naisia? Asia vaivasi kahta humalaista suomalaisturistia niin paljon, että päädyin esittämään taksikuskille kysymyksen: -Wo finden wir Nutten? Taksikuski palveli meitä hyvin ja kertoi, ettei niitä Koblenzista löydy, mutta pienen ajomatkan päästä kylläkin. Pian olimmekin taksin kyydissä matkalla koblenzin pohjoispuolelle paikkaan, jonka tunnistimme kyllä jo pihaan saapuessa täyden palvelun taloksi. Taksikuski johdatti meidät vaalean naisen puheille joka sujuvalla englannin kielellä kertoi meille palveluista. Istuimme eräänlaisessa eteisessä, meille tarjottiin oluet ja saimme katsella tyttöjä, jotka kävivät vähissä vaatteissa pyörähtämässä eteisessä näytillä.
Tytöt olivat menneet ja vaalea naisen tenttasi, oliko tytöissä jotain vikaa, kun emme olleet valinneet ketään. Huomasimme seuraavaksi ongelman, kummallakaan meistä ei ollut kuin 50 euroa käteistä rahaa, palvelut maksoivat normaalisti kuitenkin 100 euroa per henkilö. Lykkäsin viisikymppistä Vara-mantulle, joka taas tyrkyttää ne takaisin minulle. Vaalea nainen tarjoaa talon autoa käyttöömme, jotta voimme käydä hakemassa lisää rahaa automaatista, vahvan humalan takia ymmärrämme kuitenkin kieltäytyä moisesta. Rahat jäävät lopulta minulle, Vara-Mantun poistuessa paikalta. Vaalea nainen viittoo minut peräänsä huoneeseen, jossa on leveä sänky.
Vara-Mantu oli siirtynyt aulaan odottelemaan minua ja oli keskustellut tyttöjen kanssa englanniksi. Tytöt olivat kyselleet syytä, miksei hänelle olleet tytöt kelvanneet, hän oli vastannut vaimon odottavan suomessa ja olevansa kykenemätön moiseen toimintaan. Mustaihoinen tyttö oli tehnyt ohittamattoman tarjouksen, josta oli ollut vaikea kieltäytyä, suihinotto kolmellakympillä. Kollegani valkoinen valhe pelasti meidät sinä iltana suuremmilta ongelmilta, joita olisi saattanut koitua bordellin miespuolisesta henkilökunnasta.
Geijo oli toisaalla vaalean tytön kanssa riisu utumassa, jonka jälkeen hän komensi Geijon suihkuun. Pesiessäni kikkeliäni tyttö tui otti toimitustani silmä kovana. Lopulta ymmärsin, ettei hätäisesti suoritettu peseytymiseni riittänyt hänelle, vaan hän tuli kuuraamaan kikkelini huolellisesti. Oltuaan tyytyväinen pesuun, minut komennettiin satulaan ja käskettiin englanniksi, ei sormia toosaan. Laita sitten perkele itse sisään, ajattelin. Aikani puuhasteltuani ja katsellessani upeita takanäköaloja, ilmeisesti puolen tunnin kuluttua, havahduin Lauseeseen: - Keine Zeit! Lausehan tarkoittaa, ettei ole aikaa, siispä oli aika siirtyä taas pesulle.
Poistuttuani huoneesta takaisin aulaan, ilahduin kollegani näkemisestä ja voimme turvallisin mielin poistua saman taksin kyytiin, joka oli meidät paikalle tuonutkin. Humalatilastamme antaa parhaimman käsityksen se, että taksikuski kyseli minulta paluumatkalla, olinko huonovointinen. Toinen mielenkiintoinen piirre on se, että meillä oli pitkään pieniä erimielisyyksiä tapahtumien kulusta illan aikana, kun muistikuvamme olivat hieman hataria. Yhdessä saimme kuitenkin palapelin kasattua ja illan tarkka kulku alkoi lopulta hahmottua. Seuraavana päivänä hieman pahanolon saattelemana laitoimme reissun pakettiin ja tulimme takaisin lentokoneella suomeen. Viimeisenä iltana tapahtui se, mistä kaikki aina turisteja varoittavat, mutta me selvisimme kaikesta kunnialla, tai tiedä siitä kunniasta, mutta hengissä ja terveenä.
Minua jäi reissusta harmittamaan ainoastaan se, että jälkeenpäin matkatoveriani jäi kaduttamaan, kun ei kokenut sitä mustan tytön suihinottoa. Mutta Geijo lupaa tässä julkisesti, vielä tulet sen toveri kokemaan ja minä kustannan sen. Vara-Mantu oli kommentoinut reissua ytimekkäästi ensitunnelmia Suomessa kysyttäessä: -Geijo sai, minä en. Sen suhteen olisi reissu saanut mennä paremmin.
JOHDANTO BLOGIINI
Olessani kuusitoista vuotta vanha, ammattikoulukaverini Letku kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan mies harrastaa seksiä elämänsä aikana keskimäärin viidentoista eri naisen kanssa. Silloin tuo luku kuulosti kovin suurelta ja itse en tietenkään olisi kuvitellut enkä halunnut yltäväni moisiin määriin. Olinhan ollut naisen kanssa vain kerran, enkä voinut mitenkään asiaa ymmärtää, seksi kanssani oli varmasti karmeaa ja silloinkin se kesti valitettavan kauan. Nykyäänkin se kestää kauan, mutta se ei kai ole kuulemma niin hirveää. Tänä päivänä ne maagiset viisitoista naista ovat koettu, enää en suhtaudu naisiin erityisen ihailevasti, vaan kuin mihinkä tahansa karvattomaan eläimeen, joka saattaa vaikka haista pahalle. Edellinen kommentti on suora lainaus Teppo M:n kirjasta 100 naista, joka on toiminut suurena innoittajanani. Tämän blogin kautta käyn läpi sitä muutosta mikä minussa on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana, sitä muutosta joka teki perheenisän rooliin kasvatetusta miehestä henkilön, joka kokee naiset saksan kielen opiskeluun verrattavaksi harrastukseksi.
Edellä mainittua muutosta käyn läpi naisten kautta joihin olen saanut tutustua. Suurimman osan kanssa olen harrastanut seksiä, mutta on joukossa olla muutama, joita en ole onnistunut kellistämään. Tämä kirjoitus toimii esipuheena ja johdantona blogiini. Tavoitteenani on kirjoitta kerran kuukaudessa yhdestä naisesta pieni tarina, olen ajatellut otsikoida tarinat naisten etunimen mukaan ja laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Kirjoitan myös teemaan liittyvistä herkullisista aiheista, vaikkeivät ne sisältäisikään ensimmäistäkään seksikumppanikokelasta. Mainitsematta jätän ne naiset, joita en enää hädin tuskin muista ja taasen ne harvat, joita arvostan yleensä ystävänä/kaverina, heitä ei ole valitettavasti montaakaan. Tarinoissa vilahtaa myös ystäviäni/kavereitani ja heidän henkilöllisyyden salaamiseksi käytän heistä ainoastaan lempinimiä. Tässä vaiheessa annan nöyrimmät kiitokset ystävilleni, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tarinoitani, vaikkeivät aina olisi halunneetkaan. Kirjoituksissani esiintyviä naisia taas kiitän siitä, että ovat antaneet aihetta näille kirjoituksille.
Muutama maininta ja varoitus, ennen kuin ryhdyt lukemaan blogia. Geijon blogi sisältää rajuja tosiasioita elämästä ja etenkin miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta. Mikäli omaat mahdollisesti huonon huumorintajun tai koet tietyt uskonnolliset parisuhdearvot tärkeiksi, en suosittele, että luet blogia tämän pidemmälle. Negatiivistäkin palautetta on mukava saada, etenkin rakentavaa sellaista, mutta sekin mielellään tulisi osoittaa facebookin lukijasivuille tai suoraa sähköpostiini. Mikäli löydät tuttavasi tai ehkä peräti itsesi blogista, muistutan, että ”blogitekstien hahmot rinnastetaan fiktiivisiin henkilöihin ja tarinat vain perustuvat tositapahtumiin.” Kirjoittaja on myös tietoinen mistä suomessa saa kirjoittaa ja vastaa siitä että kirjoitukset eivät ole lainvastaisia, kuten edellä kerroin minulle ei siis ole järkevää lähettää oikeustoimilla uhkailuviestejä, sillä ne todennäköisesti eivät ole aiheellisia.
Blogin päähenkilönä on Geijo, joka käsittelee naiskokemuksiaan menneitä muistellen. Geijo on tavannut naisia internetin avulla, työkuvioista, baareista ja jopa kirkonpiireistä. Geijon blogi on siis tarina siitä, kun nuori mies huomasi, että naiset ovat kuin lainakirjoja tai taukopaikkoja pitkällä matkalla, eivätkä kivillä kuormattuja selkäreppuja, joita kannetaan aina selässä.
Tervetuloa Geijon blogin matkaan!
Edellä mainittua muutosta käyn läpi naisten kautta joihin olen saanut tutustua. Suurimman osan kanssa olen harrastanut seksiä, mutta on joukossa olla muutama, joita en ole onnistunut kellistämään. Tämä kirjoitus toimii esipuheena ja johdantona blogiini. Tavoitteenani on kirjoitta kerran kuukaudessa yhdestä naisesta pieni tarina, olen ajatellut otsikoida tarinat naisten etunimen mukaan ja laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Kirjoitan myös teemaan liittyvistä herkullisista aiheista, vaikkeivät ne sisältäisikään ensimmäistäkään seksikumppanikokelasta. Mainitsematta jätän ne naiset, joita en enää hädin tuskin muista ja taasen ne harvat, joita arvostan yleensä ystävänä/kaverina, heitä ei ole valitettavasti montaakaan. Tarinoissa vilahtaa myös ystäviäni/kavereitani ja heidän henkilöllisyyden salaamiseksi käytän heistä ainoastaan lempinimiä. Tässä vaiheessa annan nöyrimmät kiitokset ystävilleni, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tarinoitani, vaikkeivät aina olisi halunneetkaan. Kirjoituksissani esiintyviä naisia taas kiitän siitä, että ovat antaneet aihetta näille kirjoituksille.
Muutama maininta ja varoitus, ennen kuin ryhdyt lukemaan blogia. Geijon blogi sisältää rajuja tosiasioita elämästä ja etenkin miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta. Mikäli omaat mahdollisesti huonon huumorintajun tai koet tietyt uskonnolliset parisuhdearvot tärkeiksi, en suosittele, että luet blogia tämän pidemmälle. Negatiivistäkin palautetta on mukava saada, etenkin rakentavaa sellaista, mutta sekin mielellään tulisi osoittaa facebookin lukijasivuille tai suoraa sähköpostiini. Mikäli löydät tuttavasi tai ehkä peräti itsesi blogista, muistutan, että ”blogitekstien hahmot rinnastetaan fiktiivisiin henkilöihin ja tarinat vain perustuvat tositapahtumiin.” Kirjoittaja on myös tietoinen mistä suomessa saa kirjoittaa ja vastaa siitä että kirjoitukset eivät ole lainvastaisia, kuten edellä kerroin minulle ei siis ole järkevää lähettää oikeustoimilla uhkailuviestejä, sillä ne todennäköisesti eivät ole aiheellisia.
Blogin päähenkilönä on Geijo, joka käsittelee naiskokemuksiaan menneitä muistellen. Geijo on tavannut naisia internetin avulla, työkuvioista, baareista ja jopa kirkonpiireistä. Geijon blogi on siis tarina siitä, kun nuori mies huomasi, että naiset ovat kuin lainakirjoja tai taukopaikkoja pitkällä matkalla, eivätkä kivillä kuormattuja selkäreppuja, joita kannetaan aina selässä.
Tervetuloa Geijon blogin matkaan!
