PELIMIEHET

Joskus minulle on väitetty, että olen pelimies. Jotta osaisin vastata väittämään, täytynee ensiksi määritellä mikä on pelimies. Mielestäni paras kuvaus tähän on erään naisen toteamus. ”Pelimies on aivan ihana mies, joka ei vaan jää luoksesi, vaan jatkaa eteenpäin” Tuo on mielestäni paras toteamus, mitä asian tiimoilta on esitetty. Itse liitän pelimieheen seuraavia ominaisuuksia; Sosiaalinen, hallitsee ja nauttii sosiaalisesta kanssa käymisestä, naisseuran hankkiminen ei ole hänelle ongelma yms. tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa, myös samaa sukupuolta olevien kanssa, hallitsee naisten käyttäytymismallit yms.
Itse en löydä itsestäni juurikaan näitä edellä mainittuja ominaisuuksia. Tiedän kaikenlaista naisten käyttäytymisestä, mutta paljon on jäänyt tietämättäkin. Sosiaalinen kanssa käyminen on minulle usein vastenmielistä, sukujuhlissa en käy ollenkaan ja vastaavanlaiset tilaisuudet ovat minulle tuskallisia. Viihdyn usein omissa oloissani, enkä nauti yleisön keskipisteenä olemisesta. Joka minut tuntee, tietää nämä asiat ja ymmärtää näitä tosiasioita vasten, etten ole mikään pelimies. Tietämykseni naisista on kuin kielen opiskeluni, ymmärrän mitä minulle puhutaan, osaan kohtuullisesti kieliopin ja sanastoa, mutta puhepuoli on vaikeaa. Puhumista voidaan verrata tässä tapauksessa käytäntöön, eli naisten iskemiseen.
Muutama vuosi sitten sain kuitenkin tutustua työn merkeissä mielestäni ihka oikeaan pelimieheen herra Häntäseen. Häntänen on mielestäni henkilö, joka sopii edellä mainittuihin kuvauksiin. Häntänen on tuttavapiirissäni kovin erilainen henkilö mitä muut kaverini. Sain kerran kunnian tutustua Häntäsen lauantai-illan viettoon hänen kotikaupungissaan. Kerrotaanpa tästä hieman enemmän, sillä luulen tämän selventävän montaa asiaa. Illan viettomme alkoi Häntäsen asunnolta, jonne saavuin omalla autollani. Herrasmiesten elkein hän avasi minulle oven ja kysyi kahvia vai olutta? Olutta hörppiessäni katselimme hieman asuntoa. Asunto oli niitä harvoja hieman sisustettuja poikamies asuntoja mitä olen nähnyt. Asuntoa hallitsi sänky, jolla oli varmasti monta tarinaa kerrottavanaan, mikäli puhuisi. Seinille oli ripustettu materiaalia, joka vahvisti varmasti naispuoleisten vierailijoiden ruusunpunaisia käsityksiä. Sängyn vierellä olevaa kitaraa varmasti käytettiin aktivoimaan kaikki vierailevan naisen aistit, ennen loppuhuipennusta. Autolehdet ja pyykinkuivaus viritelmät olohuoneessa eivät kuuluneet tähän asuntoon.
Ennen siirtymistä kaupungin yöelämään, ei lähtö ulos asunnosta ollutkaan niin nopea kuin luulin. WC ssä peilin edessä täytyi viettää tovi, ennen kuin ulos sopi mennä. Minulta löytyy vessan peilikaapista deodorantti, hammasharja ja hammastahnatuubi. Häntäsen kaappi ja kaapin edusta sisälsivät purkkeja ja purnukoita enemmän, kuin meidän paikallinen S-market. Viimein pääsimme kaupungille, jossa jatkoimme illan viettoa. Seurasin Häntäsen käytöksen muuttumista illan mittaan, hän selvästi virittäytyi illan mahdollisia koitoksia varten. Hän muuttui hivenen ärsyttäväksi, ylenkatsovaksi ja piikikkääksi. Mutta tässä vaiheessa olimmekin jo siirtymässä yökerhoon ja siellähän tämä herra oli kuin kala kotona vedessä. Tiemme erkanivat sinä iltana, en muista jälkeenpäin keskustelleeni, mikä oli hänen pelionnensa sinä iltana, mutta sanotaanko sivusta seuranneena, että hänellä saattoi olla valinnan varaakin naisten suhteen.
Äkkiä saattaisi luulla, että jollain lailla en pitäisi Häntäsestä, päinvastoin, ihailen suuresti ihmisiä jotka suhtautuvat niin pieteetillä tekemäänsä asiaan, kuin Häntänen naisiinsa. Hänen kosmetiikkansa ja ihon hoitotuotteensa aluksi kavahduttivat minua, mutta nyt kun tiedän mistä on kyse, ymmärrän, että ne kuuluvat kokonaisuuteen. Vaikka harrastuksemme ja elämämme ovatkin kovin erilaisia, emme jollakin tasolla olekaan niin erilaisia ihmisiä. Kaikki eivät pidä Häntäsestä, enkä tarkoita pelkästään niitä naisia, jotka hän on jättänyt taakseen, vaan myös työkavereita yms. Varmasti hänessä on työkaverinakin omat huonot puolensa, mutta vähintään yhtä paljon hänestä puhutaan pahaa hänen saavutuksiensa takia. Ihmiset näkevät vain saavutetun maineen(tässä tapauksessa vähän kyseenalaisenkin), mutta eivät vaivannäköä, työtä ja vastoinkäymisiä joita sen eteen on tehty ja nähty. Häntänen on varmasti kokenut naisten kanssa pettymyksiä, kuten me kaikki muutkin, lisäksi hänen taakakseen luullakseni tulee se, ettei hänelle kelpaa enää mikä tahansa, kun kaikkea kivaa on jo kokenut. Olisitko sinä tyytyväinen näkkileipään, jos olisit hakenut joka aamu tuoreen leivän suoraan leipomolta? Lisäksi naisten tapoihin kuuluu erityisesti ruotia ja moittia pelimiestä, heidän moitteensa kuittaan vaan seuraavasti, eikö se ole teidän asianne annatteko pelimiehelle vai ette. Pelimieshän ei todellakaan pane väkisin ja kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessa kerroin, nainen päättää viimekädessä kenelle antaa ja kenelle ei.
Uskoakseni hyvin meni nainen on jossain vaiheessa antanut pelimiehelle, fiksuimmat naiset ymmärtävät pelimiehestä. Tyhmemmät sen sijaan alkavat moittia häntä, kun ei hänestä sitten saanutkaan uskollista aviomiestä itselleen. Minä en kadehdi pelimiestä, pelimiehellä on taito, josta hän voi olla ylpeä, mutta se tuo myös mukanaan ongelmia ja sanan ongelma synonyymi on tässä tapauksessa nainen.

HEINIS

Eräs syksyinen keskiviikkoilta päätin lähteä etsimään piparia naapurikaupungin baareista. Hiljaisen keskiviikkoillan osaltani pelasti se, että paikallisen yöhuoltamon henkilökunta oli lähtenyt juhlimaan baariin. Olin pannut seurueen merkille ja huomioni kiinnittyi seurueen äänekkäämpään naiseen, joka vaikutti laumansa alfanaaraalta. Kulutin aikaani pokeriautomaatin kanssa, kunnes tämä nainen tuli viereeni ja kysyi: -Onko hyvä peli?
-Voisithan toki tulla minulle onnettareksi..?
-Voisin tietenkin tulla takapiruksi, hän vastasi minulle.
Juttelimme hetken ja poistuin seurueen perässä tyhjenevästä baarista seuraavaan paikkaan. Yökerhon puolella heittäydyin hänen seuraansa uudestaan ja vaikka seurueessa oli tusina muutakin naista, osasin sinä iltana pitää jotenkin tilanteen hallinnassa. Heitin puolivahingossa muillekin porukan naisille pisteliäitä kommentteja, mutten tullut silti lynkatuksi. Jossain vaiheessa iltaa tämä nainen istui puoliksi sylissäni ja alkoi puhua jotain politiikasta, keskeytin hänen puheensa sanomalla, että tehdään jotain mielenkiintoisempaa, suudellaan ja niin sitten tehtiin. Naisen kotona olivat hänen kaksi lastaan, joten luonnollisestikaan emme voineet mennä sinne. Samasta syystä hän ei voinut lähteä minunkaan luokseni, joten tyydyimme vaihtamaan puhelinnumeroita. Juhliva naisporukka alkoi hankkiutua suurimmalta osaltaan koteihinsa ja minäkin lähdin ajelemaan kotiini.
Aikaa kului seuraavaan maanantai-iltaan saakka, lähes päivittäin soitellen. Puhuimme mielellämme puhelimessa iltaisin, sillä kumpikin ajoi usein samaan aikaan autolla. Seuraavana maanantai-iltana nainen tuli luokseni kylään. Sohvalla kyhnyttäessämme yritin hapuilla käynnistysnappia, mutta homma tyssäsi aina siihen, että käteni siirrettiin sivuun. Jossain vaiheessa hän totesi, että hänen täytyy lähteä. Hän lähti ja minä lähdin vitutuksen saattelemana palmun alle oluelle, käteenvetojoukkueen kortti täytyi leimata.
Seuraavana päivänä puhelimeeni tuli viesti, jossa oli: anteeksi, minulla oli menkat enkä kehdannut sitä kertoa sinulle. Vastasin muistaaksi: voi sua pientä, eihän sun nyt tarvi anteeksi pyydellä mitään, kiva kun kävit. Silloin vähän huvitti, mutta en antanut sen haitata, tuumasin, ettei luovuteta vielä. Perjantai-iltana hän tuli sitten käymään, hän oli edellispäivänä puhelimessa käytännössä luvannut, että silloin pannaan. Ajattelin, että mahtaakohan se mennä niin. Saavuttuaan ulko-ovelleni menin kohteliaasti avaamaan ovea ja asunnossani autoin takin hänen yltään. Eihän siinä varmaan mennyt vartiakaan, kun olin jo vetämässä pikkuhousuja hänen Stay-up sukilla verhottuja jalkoja pitkin alas, sanojensa mittainen nainen.
Kun olin saanut vähän lämmiteltyä tätä sangen äänekästä rouvaa, siirryin suoraan toimintaan, siinä vaiheessa ajattelin jo hieman naapureitakin. Seuraavana minua alkoi hirvittää, hänen ärsyttävä tapansa huutaa etunimeäni, kohta naapurit paikallistaisivat metelin lähteenkin. Viimeinen silaus hommalle oli, kun hän vaati, että takaapäin. Yritin ottaa hyvän otteen ei niin kovin kiinteästä lantiosta ja sen jälkeen mietin jo kaksi kertaa, että täytyykö lopettaa metelin takia. Tämä oli silloin kuitenkin tähän menneistä paras takaapäin panoni, joten en viitsinyt keskenkään lopettaa. Ratkaisin ongelman niin hurjalla tahdilla, ettei hän pystynyt enää mainitsemaan etunimeäni huohotuksen ja ulinan lomasta. Viimein kun minulta loppui kunto, siirtyi nainen parvekkeelleni tupakalle. Puimme vaatteet päällemme ja hän kyyti minut baarin iltakaljalle ja meni omaan kotiinsa.
Seuraava tapaamisemme ajoittui muistaakseni seuraavalle viikonlopulle. Hän oli juhlimassa jonkun ystävänsä synttäreitä ja minun tuli hakea hänet juhlapaikalta pois. Saapuessamme asunnolleni, kohtasimme pihalla koiraa ulkoiluttavan tuttavani Rouva S:n. Vaihdoimme kohteliaasti tervehdykset ja kiinnitin huomioni hänen kasvoillaan olleeseen: -mitähän tämäkin tarkoittaa, ilmeeseen. Seuraavalla kerralla kuin tapasin Rouva S:n miehen Herra M:n, kysyin häneltä, mitä hänen siippa oli kommentoinut naisseuralaisestani. Hän oli kuulemma ihmetellyt, mitä tein siihen aikaan yöstä vanhemman naisen kanssa pihalla. Seuraavan kerran Rouva S:n nähdessäni kommentoin asiaa hänelle ja hän vastasi vilpittömästi: -mä luulin, että se oli sun äitisi.
Tyydytin seuralaiseni tarpeet sinä iltana ja lähdin kyytimään aamuyöllä häntä kotiinsa, sillä hän halusi olla aamulla kotona. Ehdotin hänelle, että kävisimme syömässä jossain, mutta hänen matkaeväänä nauttimansa viinipullo teki tehtävänsä ja minun täytyi saattaa hänet kotiovelle asti. Tämä jäi meidän viimeiseksi tapaamiseksemme, kyllähän me soiteltiin paljonkin vielä, mutta ei vaan jotenkin sitten enää kiinnostanut. Tämä nainen alkoi vaatia kaikkea muuta ja minä halusin vain sitä yhtä.