SANNA

Jos aiemman kertomukseni Tintti onnistui kääntämään suuntani suhtautumisessani naisiin, tämä Sanna onnistui lyömään sen viimeisen naulan arkkuun. Ei kahta ilman kolmatta, eli tämänkään naisen kanssa en päässyt harjoittelemaan lasten tekemistä, mutta palataanpa vähän ajassa taaksepäin siihen, mistä kaikki alkoi.
Oli nimipäiväni, jota en ollut juhlimassa, vaan liikkeellä paikallisessa kuppilassa muuten vain ja autolla vissyvesi linjalla. Ulkona oli kova pakkanen ja ihmettelin kylmässä autossa välillä palellessani, miksi yleensä lähdin liikkeelle. Olin tehnyt noin vuoden pelkkää yötyötä ja sattuneesta syystä nukkuminen ei onnistunut edes viikonloppuna öisin. Nukkumisesta oli siis tullut keskusteltua viime kuukausina yhden jos toisenkin ihmisen kanssa. Aivan kuin baarissa puolitutussa seurueessa oleva minulle ventovieras nainen olisi tiennyt jotain tästä, sillä hän kysyi: Olenko saanut nukuttua? Häkellyin hieman kysymyksestä, sillä kuvittelin hänen tuntevan minut jostakin. Pian selvisi, että olimme tuntemattomia toisillemme, tai hän tiesi joitakin perusasioita minusta, ilmeisesti oli kerinnyt kysellä puolitutuiltani, kuka olin. Kerroin hänelle, että epäilin hänen olevan kova raatelemaan, hän taas epäili minun ottavan ihmiset haltuun pöyristyttämällä. Mitä lie mahtoi hän silläkin tarkoittaa?
Siirryimme juttelemaan hieman syrjäiseen pöytään ja juttu luisti niin hyvin, että pilkku tulikin äkkiä. Narikassa totesin vielä, että hänen päällystakkinsa oli tyylikäs. Olin näet luvannut tarkastaa lähtiessäni, oliko hän päällystakkia myöten yhtä tyylikäs kuin ilman. Tiemme erkanivat tässä vaiheessa. Kylmään autoon päästyäni ja lähdettyäni liikkeelle huomasin pian puolitutun seurueen kävelemässä taksiasemaa kohti. Avasin ikkunaa ja kutsuin koko seurueen kyytiin, siinä oli myös tämä kyseinen nainen. Sekalainen seurakuntamme siirtyi kohti naapuri kyläkuntaa. Ensimmäisenä kyydistä jäi eräs silloinen kaverini, nykyinen halveksuntani kohde, lyhyt E. Hän yritti viimeiseen asti houkutella seurueen Neiti J:tä kotiinsa, mutta se ei onnistunut, vaan lyhyt E jäi yksin pois kyydistä. Kun auton ovi oli sulkeutunut, totesi Sanna, että kyllä lyhyestä E:stä neiti J:lle mies saadaan, kun laitetaan sille puujalat. Kyseinen kommentti taisi aiheuttaa hilpeyttä minussa. En olisi saanut hymyillä kyseiselle kommentille, minkäs sitä lyhyydelleen voi. Tosin puutteellisen koonhan voi korvata henkisellä koolla, mutta myöhemmin olen huomannut, ettei se ole toteutunut tämän herran kanssa. Seuraavaksi poistui kyydistä pariskunta M&M, ja viimeisenä Sanna ja neiti J. Sanna kiitteli kyydistä ja kertoi, että oli ollut kiva ilta. Vastasin, että kuin myös minullakin ja toivottelin hyvät yöt ja lähdin enempiä kyselemättä kotiini.
Arkipäivän koittaessa huomasin, että tämä nainen vaivasi minua. En saanut asiaa mielestäni, vaan ajattelin, että minun täytyy soittaa hänelle. Minulla ei ollut numeroa, ainoastaan etunimi ja osoite. Onneksi numerotiedustelusta löytyi apu ja pääsin soittamaan hänelle. Tein tikusta asiaa ja kyselin häneltä autostani löytyneistä avaimista, jotka epäilin olevan jääneen joltakin matkustajista. Sehän oli valkoinen valhe, avaimet kyllä olivat totta, mutta ne olivat jääneet sinne autooni jo aiemmin. Muutamaa päivää myöhemmin soitin hänelle uudestaan, mutta silloin emme muistaneet puhua avaimista. Seuraavana lauantai-iltana hän kutsui minut kellariyksiöönsä kylään. Katselimme telkkaria ja juttelimme. Puolenyön jälkeen häntä alkoi väsyttämän, joten minä peittelin hänet sohvalle ja kysyin, sammutanko valot lähtiessäni? Silloin hän veti pääni lähelleen ja antoi kiihkeän kielisuudelman, ilmeisesti sen oli tarkoitus antaa uskoa minulle tulevaa varten, että minun kannattaa tulla hänelle toistekin käymään.
Viikon kuluttua jatkoimme tutustumista elokuvien merkeissä, sitten kahvikupposen parissa aakkosasemalla, en kyllä muista kumpi tapahtui ensin. Elokuvateatterissa tapahtui mukava sattumus, siellä pyöri Vares V2 jäätynyt enkeli. Siinähän on kohtaus jossa Vares avaa koeajolla autoradion ja sieltä tulee pornolaulu: - oi Sanna, Sanna, tahdon sua panna.. Täytyy kyllä myöntää, että se sopi mielentilaani aika hyvin.
Elokuvan jälkeen kävimme kahvikupposella, ennen kuin tiemme erkanivat. Näiden jälkeenpäin ajateltuna täydellisesti menneiden jallitusreissujen jälkeen, tein sitten todella suuren töppäyksen. Niin suuren, että en tiedä voiko siitä edes kertoa, mutta kerron kuitenkin.
Ystävänpäivä alkoi painaa päälle, joten tein neidille ehdotuksen, jos tuon kahvileivät ja neiti keittäisi ne presidenttikahvit. Se oli kuulemma hyvä ehdotus, kävin hakemassa vielä kimpun ruusuja mukaani. Iltamyöhällä menin kylään, toivottelin hyvät ystävänpäivät ja ojensin ruusut. Ihastelimme hänelle tulleita ystävänpäiväkortteja ja kahvittelimme kaikessa rauhassa. Kun kello oli jo paljon, ehdotin neidille niskojen hieromista ja hän suostui välittömästi. Tämän episodin jälkeen totesin, että kyllä minun nyt täytyy mennä. Neiti koetti tuoda jotain tajuntaani kertomalla, että hänellä on liukuvatyöaika, eikä välttämättä niin aikaista nousua aamulla. Minä kuitenkin halasin häntä ovella ja toivottelin hänelle hyvät yöt.
Tämä edellä mainittu illanvietto tapahtui joskus alkuviikosta ja perjantaina soitin hänelle. Tiedostelin häneltä kuulumisia, johon hän vastasi: - Kaveri soitteli äsken ja kertoi, että oli tavannut ihanan miehen, mutta tämä ei anna tälle naiselle yhtään siimaa. Totesin täysin hölmönä ja ymmärtämättömyyttäni, aijaa.. Mutta sitten tein sen, tein sen elämäni suurimman yksittäisen virheen, tai ainakin pitkään se siltä tuntui. kerroin maailman vilpittömimmin hänelle raadollisen totuuden: - Anteeksi se viimekertainen, minä en silloin uskaltanut, voisimmeko tavata viikonloppuna? Tämän menin sitten sanomaan ja hän reagoi seuraavasti: Tämän sanottuani hän unohti varmaankin vähäksi aikaa hengittämisen ja siitä selvittyään vastasi, ettei kerkiä millään, sillä viikonloppuna on muuta tekemistä.
Tajusin kyllä puhelun lopetettuani, että nyt meni pahasti pieleen, mutta vasta sunnuntaina otin häneen yhteyttä. Kysyin häneltä, voisimmeko tavata? Hieman vastahakoisesti hän suostui, mutta suostui kuitenkin. Saavuin hänen asuntoonsa ja siellä oli lämpötila viime kerrasta laskenut varmasti pakkasen puolelle. Yritin istua hänen viereensä, mutta hän siirtyi kauemmaksi vierestäni ja oli närkästyneen ja vaivautuneen näköinen. Sitten hän alkoi kertoa minulle klassisia fraaseja, en ole vielä toipunut edellisestä suhteesta. yms. Epätoivossani koetin vielä perustella, että eikö tuollaista arkuutta voi ymmärtää, niin minulle vastattiin tylysti: Jos ei riitä rohkeus, niin jää kuulemma kaikki kiva kokematta. Ulko-ovella halasimme ja typeryksissäni yritin suudella häntä, siihen hän totesi, ettei tehdä tästä yhtään vaikeampaa ja kehotti poistumaan ulko-ovesta.
Olin pahasti poissa tolaltani ja vähän ajan päästä kirjoitin hänelle kirjeen, jossa pahoittelin kaikkea tapahtunutta. Tajusin kyllä, tässä vaiheessa sen, että peli on menetetty, joten toivoin ainoastaan, että voisimme kohdatessamme jutella normaalisti ja hymyillä. Vastaukseksi sain tekstiviestin ja siinä kerrottiin, että annetaan asian olla, viestin sävystä johtuen en sitten enempiä asian eteen tehnyt.
Tämän tapauksen jälkeen olen koettanut olla ihastumatta yhteenkään naiseen ja aika hyvin olen siinä onnistunut. Nyt käydään läpi miten toimisin nykyään äskeisessä tilanteessa. Silloin ystävänpäivänä, kun neiti oli paritteluun valmis, olisin yksinkertaisesti vain aloittanut kiihkeät suudelmat siinä halauksen yhteydessä. Siitä pikkuhiljaa sitten kokeiltu onko uuni jo tarpeeksi lämmin ja niin edelleen. Seuraavana päivänä olisi tehty johtopäätös, kannattaako tulla kylään uudestaan. Jos taasen olisin tehnyt sen typerän möläytyksen, tappio olisi käännetty voitoksi vaikka seuraavalla tavalla: Olisin soittanut muutaman päivän päästä ja itsevarmuutta uhkuen naureskellen todennut, että se edelliskertainen oli vain pikkutesti, että miten neiti mahtaa moiseen suhtautua.
Yhteenveto: Se kiltti, aito mies joka silloin ihastumisesta johtuen olin, oli vilpitön ja aito, mutta hänelle kävi kuten tarinassa kerrottiin. Sitä miestä ei enää ole, tilalle on tullut mies, joka ei piittaa, ei menetä yöunia moisesta, kysymys kuuluukin, arvon naiset kumman kaltaisen miehen haluaisitte aviomieheksi? Miksi sitä edes menneen miehen vilpitöntä ihastusta ei arvostettu, mutta sitä nykyistä tunteetonta miestä sitäkin enemmän?
Jälkikirjoitus
Puolitoista vuotta näiden tapahtumien jälkeen olin katsastusasemalla käymässä, toimistossa asioidessani huomasin, että pihaan saapui tuttu farmariauto. Auto jäi pihaan, mutta sieltä ei tullut ketään toimistoon, niin kuin tapana on. Oli poutainen lämmin päivä, mutta auton lasinpyyhkijät oli pysäytetty keskelle näkökenttää. Kun sain asiani hoidettua toimistossa, siirryin hallin puolelle odottelemaan. Sitten näin, kun nainen kipitti autolta posket punottaen toimistoon. Tiesin siinä vaiheessa, että nainen joutuu tulemaan hallin puolelle samaan aikaan kuin minä, sillä oman autoni katsastukseen oli varattu paljon aikaa, se ei ollut tavallinen henkilöauton vuosikatsastus. Viimein neiti tuli katsastusmiehen kyydissä halliin ja joutui poistumaan autostaan, röhnötin istua tuolilla vetelästi ja tervehdin neitiä reippaasti. Hän oli pukenut päälleen posliinisen itsevarmuuden viitan, jonka särkeminen ei olisi paljoa vaatinut. Kaikesta huolimatta emme käyneet seuraavaa suurempaa keskustelua:
-Siinä taitaa olla paljon tutkittavaa, hän kommentoi.
-Aina ei voi onnistua ensimmäisellä kerralla, vastasin, sillä neidillä oli uusintanäyttö.
Voi kuinka nautin tilanteesta, kun katselin tätä epävarmuuttaan ja häpeäänsä peittelevää ilmestystä. Mikähän se häntä mahtoi hävettää, minähän se idiootti aikoinaan olin.

PASTORI

Blogin johdanto kertoi Geijon tavoitelleen seuraa myös kirkon piireistä, nyt palataankin siihen aiheeseen. Kiireisen kevään ja kesän jälkeen kerkesin syventymään taas naisiin. Paikallislehdessä huomasin kirjoituksen lähikunnassa vaikuttavasta naispastorista, joka oli hiljan muuttanut seudulle. Kuvassa nainen näytti kauniilta ja jutussa kerrottiin, että nainen asuu kissansa kanssa ja ikääkin oli vain muutama vuosi enemmän kuin minulla. En heti suinpäin rynnännyt tapaamaan tätä naista vaan asia jäi muhimaan päähän.
Jonkun ajan kuluttua kerroin työkaverilleni M:lle tästä naisesta. Hän pyysi tuomaan lehden töihin, jotta voisimme katsoa asiaa tarkemmin. M kysyi, miten ajattelin lähestyä tuota naista. Kerroin, että paikallislehdessä oli ilmoitus, että pastori järjestää rukousaamun kotonaan ja siinä oli, kaikki nuoret aikuiset tervetuloa. M ei ottanut aivan todesta, kun kerroin meneväni seuraavana aamuna kello 10:00 rukousaamuun.
Seuraavana aamuna yövuoron jälkeen suuntasin annettuun osoitteeseen. Nainen tuli avaamaan ovea, esittelimme toisemme ja hän kertoi, ettei muita ollut vielä tullut. Ajattelin jo, että olisin saanut olla ainoa nuori aikuinen paikalla, mutta paikalle tuli kolme nuorta aikuista lisää. He olivat kaikki enemmän tai vähemmän keski-iän ylittäneitä. Rouvat utelivat minulta, kuka olin, jouduin väkisinkin vastailemaan uteluihin, joten salaperäisyyden varjo hälveni yltäni täysin. Sehän ei helpottanut tarkoitusperääni ollenkaan. Joku luki psalmia, sitten meidän piti rukoilla. Kaulajänteitäni kiristi, kun yritin peitellä hymyäni. Kuin pisteenä iin päälle sain suhteellisen harvinaislaatuisen puhelun rukousaamun aikana, kun esimieheni soitti minulle. Onneksi ei rukous ollut juuri käynnissä, olisinhan saattanut joutua kiirastuleen puhelun takia. Ohitin suvereenisti hänen kysymyksen siitä, missä satuin olemaan
Rouvat pitivät orgasmia edeltävää ääntelyä muistuttavaa ulinaa ja kiittivät jumalaa, kun hän oli toimittanut minut heidän keskuuteen. Ajattelin, että olisikohan minun pitänyt kertoa, että kiima se minut toimitti paikalle. Minut mainittiin rukouksessa oikein etunimeltä. Tämä kaikki meinasi olla minun pokerilleni liikaa, mutta selvisin kaikesta ehjin nahoin, ilmeisesti rukous auttoi. Kun tämä Via dolorosa viimein päättyi, jättäydyin viimeiseksi paikalle, pastori kertoi minulle apunsa olevan käytettävissä ja antoi minulle vielä kirjankin luettavaksi lainaan. Tässähän minulle aukeni oiva tilaisuus palata vielä hänen luokseen.
Lueskelin kirjan pikaisesti ja kävin palauttamassa sen pastorille. Minulla ei enää ollut mielenkiintoa leikkiä leikkiä enempää. Kaikki hänen kotonaan kertoivat siitä, että hän oli aikalailla tosissaan uskon asioidensa kanssa. Kirjoja oli paljon, mutta kaikki näyttivät olevan hänen ”ammattikirjallisuuttan”, Juha Vuorisen tuotantoa en nähnyt ollenkaan. Edellisen kirjoituksen Hanna tosiaan huomautti minulle asioiden kesken jättämisestä ja niinhän tässäkin sitten kävi. Syitä siihen oli varmasti monia. Tajusin, että elimme varmasti eri maailmoissa ja ajattelin, ettei kannata haaskata aikaa enempää. Lisäksi tuolloin saattoi vaivata vielä itsevarmuuden puutekin, eikä minulla ollut pokkaa viedä asiaa loppuun.
Nyttemmin ajatellen pastori olisi saattanut olla aika helppo kellistettävä, nuori nainen, joka ei käy baareissa yms. joten puutekin saattoi vaivata häntä. Toiseksi hän tiedosti varmaankin, ettei kotiinsa monikaan mies tule käymään, sainhan häneltä puhelinnumeron ja ihan pyytämättä. Saattoihan pastori ajatella, että jumala oli minut hänelle toimittanut ja hän olisi minun kanssaan voinut tulla yhdeksi lihaksi. Mutta merkille pantavaa oli myös se, ettei näitä rukousaamuja enää vierailuni jälkeen järjestetty ja pastorikin muutti pian pois paikkakunnalta. Saattoihan olla, että juorut jo kertoivat pastorin tarjoilevan minulle öylättiään, vaikken moiseen haureuteen sortunutkaan. Herra, jos otat kykyni, ota myös haluni.

HANNA P

Tehdään heti alkuunsa selväksi, että tätä tyttöä en ole edes suudellut, saati nainut vaikkakin tavoite alussa sellainen puhtaasti olikin. En viitsi kertoa tämän vähän ”äijän” neitokaisen taustoja enempää, sillä hän olisi aika helposti tunnistettavissa tekstistä. Tunnistettavuus ei sinänsä minua haittaisi, edellyttäen tietysti, etten joutuisi vastuuseen mistään kirjoittamastani. Syynä hänen jättämiseen salaisuuden verhon taakse on puhtaasti se, että pidin henkilöstä kovasti ja tunsin ainakin eräänlaista lukkarin rakkautta häntä kohtaan. Sen sijaan miksi hänet otin blogiini mukaan on lähestymistapa, jota hänen tapauksessaan käytin.
Soitin hänelle lauantai-iltana vain yhden oluen juoneena, eli selvin päin. Esiteltyä itseni tuttavallisesti lempinimelläni, kysyin häneltä, voisinko keskustella hänen miehensä kanssa. Ensiksi asiaa kierreltyään, viimeinkin sain tunnustuksen häneltä, -ei minulla ole miestä! –no hyvä, sittenhän sinä voit lähteä kanssani treffeille! kerroin hänelle. Hän alkoi kovasti utelemaan, mistä olen saanut hänen puhelinnumeronsa, numerotiedustelusta tietenkin! Neiti osoittautut todella itsepäiseksi, mutta myös samalla hyvin uteliaaksi ja tätä pahetta käytin törkeästi hyväkseni. Neiti epäili kovasti olevansa äijäporukan vedonlyönnin kohde siitä, kuka saa hänet kellistettyä. Tämä epäillys ei pitänyt paikkaansa, toimin tässäkin tapauksessa ihan omin päin.
Puheluni, jolla keskeytin lauantai-iltana hänen huonekalun kokoamisensa, johti toiseen puheluun seuraavalla viikolla arki iltana. Muistan siitä seuraavan keskustelun:
- Kyllä sinä tulet kanssani treffeille, mikset sinä tulisi, ethän sinä siinä mitään menetä!
- Sää olet aika itsevarma jätkä!
- En tietenkään ole, mutta sinä olet vain niin utelias, luotan uteliaisuuteesi, että me tulemme tapaamaan vielä.
- Taidat olla oikea pukki!
- En tietenkään ole!
- Joo, ja mää olen neitsyt!
Näinkin paljon hänen kuvitelmansa minun naiskokemuksista siis menivät pieleen, eihän noita tässä vaiheessa vielä montaa ollut. Muutaman viikon jälkeen treffit sovittiin Vaajakosken aakkosasemalle lauantai-illaksi. Tämä romanttinen treffipaikka oli muuten neidin keksintö. Olemme molemmat samalla alalla, joten puheet ajautuivat monesti työasioihin. Huomauttelin hänelle tästä ja hänen kiroilemisestaan, äijä kun oli. Kiroilemistaan hän kyllä aika paljon rajoitti, ilmeisesti yritti tehdä hyvän vaikutelman minulle. Mainittakoon, ettei kiroilu minua mitenkään haitannut, siitä vaan oli kiva kiusata. Kahvi tuokion jälkeen, teidemme erkaantuessa, hän kysyi:
-Ethän sinä kuvitellut mitään muuta?
-En tietenkään, jätetään sellaiset puuhat ammattilaisille, vastasin. Sitten lähdin kotiin vetämään käteen.
Seuraavana päivänä puhelin soi ja Hannahan se siellä. Tiedusteli, millainen hän oli mielestäni ollut. En varmaankaan antanut mitään vastausta hänelle asiaan. Asia alkoi pikkuhiljaa kylmenemään, kunnes kerran soitin hänelle, hän kysyi minulta jätänkö useinkin kesken tuon naisen kellistämisen. Kysymys hämmästytti suorasukaisuudessaan minua, aloin kiinnittämään asiaan huomiota ja olen myöhemmin huomannut, että silloin tällöin jätän homman kesken. Syytä edelliseen en osaa sanoa tai sitten niihin on useita eri syitä. Mutta minkäs sitä tekee, jos on mielenkiintoisempaa tekemistä, kuin naisen oikkujen kanssa toimiminen.

PÄÄSIÄISPUPU

Yleensä käytän blogin naisista etunimiä, mutta tässä kohtaa teen poikkeuksen, edellä mainittu nimi on niin osuva. Pääsiäispupu oli ensimmäinen tapaamani nainen Tiinan jälkeen. Lisäksi hän oli ensimmäinen nainen, jonka hankin baarista ja kaiken lisäksi hän oli minua parikymmentä vuotta vanhempi. Hänestä voidaan katsoa alkaneeksi aika, kun siirryin hankkimaan seksikumppanit suurimmaksi osaksi baarista, sehän onkin kiistatta nopein tapa päästä harrastamaan seksiä uuden kumppanin kanssa. Myöhemmin olen huomannut myös, että baarista löytyvät naiset ovat usein kuin B-luokan grillimakkaraa, edullista hankkia, hyvää satunnaisesti nautiskeltuna, mutta pitemmän päälle epäterveellistä ja parasta ennen päiväys umpeutunut. Tämän rouvan kanssa naimme vain yhden aamuyön tienoon, mutta kokemus oli jälkeenpäin ajateltuna niin hyvä, että niitä on kannattanut kerätä enemmänkin.
Pitkäperjantai iltana siis Nahkapoiju heitti minut paikalliseen maanalaiseen yökerhoon, joka on nykyään jo purettu pois. Illan aikana humala nousi sfääreihin ja löysin itseni juttelemasta rouvan kanssa samassa pöydässä ja vielä myöhemmin tanssilattialta hitailla kiihkeiden kielisuudelmien parista. Välillä täytyi käydä vessassa oksentamassa, kunnes valonmerkin jälkeen täytyi kutsua nahkapoiju paikalle, jotta hän sai kunnian viedä meidät rouvan kerrostaloasunnolle. Kiihkeästä lemmentuokiostamme jäi minulle mieleen hänen parvisänkynsä, joka oli niin lähellä kattoa, että minun karvainen takalistoni otti välillä rakastelun tuoksinassa kattoon kiinni. Katto oli roiskerapattu jolloin kalkkiruukin tapaisella ja se teki pyrstöni niljakkaan tuntuiseksi. Lisäksi huomasin vaatteita päälle pukiessani mielenkiintoisen läntin katossa sängyn päällä. Jälkeenpäin olen harmitellut, ettei tullut vaihdettua puhelinnumeroita, uusinta ei olisi loppujen lopuksi ollut hullumpi ajatus.
Aamuseitsemältä soitin taas Nahkapoijulle ja pyysin häntä kyyditsemään rouvan entisen miehensä kotiin (ruokkimaan koiraa) ja minut omaan kotiini. Mahtoi tämä olla hänellekin mieltä ylentävä kokemus, sillä tämän jälkeen hänen täytyi lähteä kaveriporukalle kuskiksi American Car Show:hun. Rouva halusi, että hänet jätettäisiin kyydistä hieman kauempana taloaan, hän pyytikin pysähtymään talon kohdalle, jossa asui nyttemmin jo edesmennyt tuttavani herra E. Toivoin sydämestäni, ettei E sattuisi olla juomassa aamukahvia vaimonsa kanssa juuri sillä hetkellä, kun tämä surkuhupaisa kyydistä poistuminen tapahtui hänen talonsa kohdalla. Pupu poistuessaan autosta totesi, -Tulihan munat syötyä ainakin hyvissä ajoissa.
Ystäväni vittuilun määrää ei voisi sanoin kuvailla, eikä hän sitä muuten olisi lopettanut, kunnes ymmärsin kertoa hänelle riittävän tarkkoja detaljeja aktista. Se sai hänet pyytämään, ettemme enää puhuisi aiheesta, hänen ruuansulatuselimistönsä ei sitä kuulemma kestänyt. Minähän toki muistelin tapahtuman kulkua vielä monet kerrat äänen, hänen pyynnöstään huolimatta.

TINTTI

Nainen josta seuraavaksi kirjoitan, on yksiselitteisesti merkityksellisin minulle ja ilman asioiden kulkua, kuten ne ovat kulkeneet, et sinäkään lukisi nyt tätä blogia. Tutustuin Tinttiin täsmälleen saman palstan kautta kuin edellisen kirjoituksen Suviin. Ensiksi sähköpostiviestejä, sitten tekstiviestejä, sitten puheluita ja lopuksi sovimme treffit. Juttumme alkoi kuin vuosisadan rakkaustarina, se oli loppujen lopuksi aika kaunis sellainen. Kirjoittelin hänelle sähköpostiviestejä ja hän vastasi niihin aina aika pian, kohta kirjoitin hänelle kahdesti päivässä ja hän myös vastasi. Viimein pyysin häneltä puhelinnumeroa ja sainkin sen, tekstailin ja hän vastasi, sitten yritin silloin tällöin soittaa mutta hän ei koskaan vastannut. Myöhemmin tuli aina joku tekosyyltä kuulostava vastaus, miksei hän voinut vastata juuri silloin. Viikon kestänyt sinnikäs yrittäminen palkittiin, kun kerran yrittäessäni soittaa, hänellä oli tekstiviestin kirjoitus juuri menossa ja hän vastasi vahingossa. Sitten puhuttiinkin pitkä aika puhelimessa ja sen jälkeen taidettiin soitella päivittäin. Viimein sovittiin Treffit Jyväskylän Veturiin lauantai-illaksi, muuna iltana en olisi tuohon aikaan töiden vuoksi päässytkään.
Treffien jälkeen lähdimme kumpikin ajelemaan kumpikin omiin koteihin, mutta seuraava päivänä sainkin erittäin piristävän puhelun. Taas soiteltiin viikon ajan, kunnes sovittiin taas treffit veturiin. Tällä kertaa treffit jatkuivat matkakeskuksen kellon alla sijaitsevalle penkille, jossa suutelin tätä pitkät punaiset hiukset omaavaa kaunista tyttöä. Syksyinen myräkkä toi hänen hiuksensa aina kasvojemme väliin, kun huulemme irtautuivat toisistaan. Ratkaisin tilanteen, kun kehotin, että vaihtaisimme paikkoja siinä penkillä, olin käytännön mies silloinkin. Kerroin muistaakseni hänelle, kuinka ympärillämme olevat ihmiset katsovat, kun tuo ruma mies suutelee kaunista tyttöä, ehkä tämä teki häneen vaikutuksen. Poistuimme tälläkin kertaa kumpikin omille osoitteillemme, on se jälkeenpäin hienoa ajatella, kuinka kaunista kaikki saattoi olla.
Taas kului viikko, kuten edellinenkin, loppuviikosta tiedustelin, voisimmeko me tavata viikonloppuna jossakin. Tintti kertoi, että voihan hän ne kahvit keittää kotonansakin. Lauantaina taas nokka kohti Jyväskylää, jonne Tiina oli saapunut junalla, hän nousi matkakeskukselta kyytiini ja suuntasimme Liepeelle. Matkalla hän kysyi minulta, miksi minulla on tällainen auto, myöhemmin minulle selvisi, ettei hän pitänyt mustasta lahnastani, joka on muuten minulla vieläkin. Naisiinhan ei kannata kiintyä, mutta hyvästä autosta kannattaa pitää huolta, arvon herrat. Saavuimme perille hänen omakotitaloonsa ja muistan, kun hän kysyi että: -No haiseeko täällä hevosenpaska? Kysymys johtui, kun olin kiusannut häntä ratsastusharrastuksestaan johtuen tyylin, että todennäköisesti hänen luonaan haisee hevosenpaskalle. Ei tainnut haista, tai ainakaan en siinä tilanteessa moiseen kiinnittänyt huomiota.
Lauantain myöhäisilta kului televisiota katsellessa, väillä suudellen kiihkeästi. Viimein sain selvän vinkin, ettei niitä käsiä saa vielä niin lähelle jalkoväliä, lisäksi minulle kerrottiin, että raja menee siinä, etten saa työntää kättä hänen housuihin. Lopetin sitten moiset irstaudet, kerrottiinhan minulle selvästi, että moinen ei ole soveliasta. Ulkona satoi syksyn ensimmäiset rännän sekaiset lumet, katselin ikkunasta ulos ja ajattelin ettei tuonne säähän olisi vallan mukavaa lähteä ajelemaan. Olin siirtynyt sohvalle nuokkumaan, kunnes Tintti tuli huoneeseen suihkunraikkaana, hyvälle tuoksuva yöpaidassaan kertomaan, että voisin jäädä yöksi.
Minut oli luonnollisesti aika helppo taluttaa kädestä pitäen makuuhuoneen parisängylle. Riisuttuani pimeässä kävin hänen viereensä antaen vain kevyen suukon huulille, pienen hetken kuluttua minulle kerrottiin, ettei aiemmin illalla annettu ohje siitä, minne kädet saa laittaa, ole enää voimassa. En heti reagoinut asiaan mitään, kunnes tuskastuneen huokauksen jälkeen, aloitin kiihkeän suutelemisen, välittämättä käsieni sijainnista. Hurmion keskellä kysyin ehkäisystä, tuli tauko, sitten sytytettiin yövalo ja minulle esiteltiin suurempi merkkivalikoima kondomeita, mitä lähikaupasta voi ikänä löytää.
Koska tämä ei ole pornograafinen teos, jätän tarkemmin kertomatta seuraavien kolmen tunnin tapahtumat. Aamuyöllä kolmen aikaan olimme molemmat hiestä märkiä tuskallisten kokemusten jälkeen. Tintti ihmetteli, miten kello oli niin paljon, yleensä kaikki oli kuulemma ollut ohi viidessä minuutissa. Olin moisesta hämillään, mutta asiaan vaikutti varmasti se, että olin hänen kolmas seksikumppani. Suuresta kondomivarastosta huolimatta tämä osoittautui myöhemminkin todeksi, olin suorastaan imarreltu ja lupasin itselläni, etten enää keräisi huonoa palautetta tämän asian tiimoilta. Sunnuntaina rakastelimme vielä pitkään, ei tullut parempaakaan tekemistä mieleen. Kysyin häneltä, kuuluiko hänen tapoihinsa antaa mies vieraillen aina ensimmäisellä kertaa, vastaukseksi sain puuskahduksen, ettei hän tajua mikä häneen meni. Onneksi ainakin nykyään minulla on helpompaa, ei tarvitse muistaa kuin seuraava: -aina pitää panna, kun saa.
Nykyään minulla olisi suhteen tässä vaiheessa helppoa, kun nainen on keihästetty, voidaan hänen kanssaan tyydyttää uudemmankin kerran seksuaalisia mielitekoja, mikäli taas moinen ei uudestaan kiinnosta, unohdetaan koko asia ja aloitetaan uusien kokemusten etsintä. Helppoa, vai mitä herrat? Tosin käymmehän kalassakin, emmekä aina saa saalista.. Tuolloin olin kuitenkin niin hölmö, että aloin suunnitella jonkinlaista viikonloppuparisuhdetta hänen kanssaan. Suunnitelma toteutuikin niin pitkälle, että tapasin hänen vanhemmatkin. Se on onneksi ollut elämäni ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun olen moiseen typeryyteen sortunut, en sano tätä siksi, että juuri hänen vanhemmissaan olisi ollut mitään moitittavaa, mutta ajatelkaa nyt oikeasti, kiitos ei!
Neiti oli ihastunut aluksi minuun tulisesti, minä en heti niinkään häneen. Vähän ajan kuluttua ihastuin häneen ihan tosissaan ja kohta.. Voi vittu kun hävettää kertoa… rakastuin häneen! Ikinä en ennemmin ole tätä ääneen sanonut, mutta nyt kerron. Kuvittelisin, että elin parisuhteen alun parasta aikaa, kunnes sen katkaisi, kuin salama kirkkaalta taivaalta tekstiviesti, jossa kerrottiin, ettei me enää sitten tavata, koska neiti ei halua parisuhdetta. Muistan vieläkin sen hetken, kun valehtelematta jalkani lakkasivat kantamasta kesken työnteon. Täytyi istua hetki laatikon päällä, että tokenin edes jotenkin. Lopullisesti en varmaankaan ole joidenkin mielestä toennut tilanteesta vieläkään, mutta vuoden ajan tästä tapahtumasta kuljin ihmissuhdeasioiden osalta kuin haamu päällä maan.
Keskustelimme toki puhelimessa senkin jälkeen ja tietenkin jankkasin häneltä, miksi ja miksi. Vastaukseksi sain seuraavaa: Neiti oli harjoittanut tutkivaa journalismia, laittaessaan treffiilmoituksen nettiin, lähinnä uteliaisuuttaan tietääkseen, minkälaisia vastauksia siitä poikii. Hän ei ollut kuvitellut, että siihen saattaa vastata joku oikea ihminen joka saattaa olla kiinnostava. Piti kuulemma lopettaa monta kertaa heti kättelyssä se leikki, mutta kuulemma kiinnosti vaan niin pirusti. Looginen selitys, enkä syytä häntä enää tietenkään mistään. Mutta olisipa hän silloin tiennyt, millaisen lumipalloilmiön laittoi liikkeelle. En tiedä nykyään, pitäisikö olla hänelle vihainen, koska minusta ei taida olla enää siihen 1,6 lapsen isän rooliin, omakotitalon ja farmariauton kera. Vai pitäisikö kiittää häntä siitä, että minulla on ollut aika kivaa ja taatusti en laita itseäni yhdenkään naisen oikkuja nieleskelemään. (korkeintaan, jos hakeudun naispomon alaiseksi) Kiitetään kuitenkin häntä, mieluummin kuin moitin, onhan meillä nyt tämä blogi! Lisäksi, mikäli hän tätä sattuu lukemaan, voi hän ajatella, miltä hänen kanssa sisaristaan on saattanut tuntua, kun minä olen kääntänyt selkäni heille tuntematta yhtään mitään.

SUVI

Tämä nainen sijoittuu seksikumppaneissani sijalle kaksi tai kolme, mutta kuitenkin hänet katson ensimmäiseksi, josta löytyy kerrottavaa. Tapasin Suvin netti-ilmoituksen perusteella ja kuvittelin hänen asuvan lähellä minua, mutta tapasimme toisemme kuitenkin lähes 200:nkilometrin päässä kotoani Kauhajoella. Hänellä oli Kauhajoen keskustassa asunto, johon sovimme tapaamisen parin kolmen viikon soittelun ja viestittelyn jälkeen. Eräs syyskuinen sunnuntai-ilta lähdin sitten ajelemaan kohti Kauhajokea. Silloin olin vielä lapsenomaisen vilpitön, enkä voinut kuvitella, että ensi tapaamisella harrastettaisiin seksiä, tosin kortsuja olin hakenut Kauhajoen R-kioskista, mutta vain koska niin aina neuvotaan tekemään. Pitkän ajomatkan ja R-kioskilla käynnin jälkeen, soitin varmistuksen että olin oikean talon kohdalla. Muistan vieläkin nuoren vaalean naisen parvekkeella puhumassa puhelimeen. Kaikki oli mallillaan, keskusteltiin, katseltiin Titanic. Olimme etukäteen sopineet, että jään yöksi, aloin suunnitella sohvalle asettautumista, mutta minut kutsuttiinkin sänkyyn. Kapea sänky, kaikki kävi kuin itsestään, näin jälkeenpäin ajateltuna kaikki oli suunniteltu valmiiksi ja helpoksi minulle, ei tarvinnut kuin hankkiutua paikalle.
Seksi kanssani oli varmasti todella kamalaa, tai varmaankin olin riittävän hellä, mutta muuten se oli varmasti huonoa. Tältä naiselta sain suoraa palautetta sängyssä, se varmasti auttoi minua myöhemmissä suhteissa. Mieleenpainuvimmat ja masentavimmat olivat kaiketi: -Mä en jaksa enää imeä! taikka: -Voithan sää noinkin työnnellä, jos tykkäät, mutta ei tuo missään tunnu. Sopivia asentoja ei oikein tuntunut löytyvän, mutta tämä tyttö sai helposti ja homma hoitui etusormella, samalla kun luin Aku Ankan taskukirjaa. Seksiä kävin hänen kanssaan 200km päässä kotoa harrastamassa 3-4 kertaa, kerta toisensa jälkeen, oli ilmeisesti hänelle vastenmielisempää ja pääsin vierailulle viimeisen kerran varmaankin säälistä. Esitänkin tässä anteeksipyyntöni kaameasta seksistä ja kiitokset hyvästä opista, suuntahan on ollut noista ajoista vain ylöspäin.
Tuolloin en ymmärtänyt rakkauden ja seksin eroa, ajattelin tämän tytön pitävän myös minusta, mutta myöhemmin tajusin tämän kuuluvan hänen vauhdikkaaseen opiskelijaelämäänsä koulussa, joka tuli myöhemmin kuuluksi kouluampumakohtauksesta. Myöhemmin myös tajusin, miksi minua ei pyydetty käymään viikonloppuina tai kyytini koululle ei kelvannut, vaikka lähdimme hänen asunnoltaan samaan aikaan. Kaikkeen sain lopullisen vastauksen, kun pari vuotta viimeisen kanssakäymisemme jälkeen, sain hyvän joulun toivotuksen sähköpostiini. Se toivotus oli ihan perinteinen, mutta se oli lähetetty ryhmälähetyksenä yli 40 kymmenelle miehelle. Ajattelin hymyssä suin, että enpähän ollut varmastikaan ainoa hyväuskoinen hölmö. Tänä päivänä tämä nainen omaa ainakin yhden lapsen ja toisen sukunimen, onneksi kumpikaan ei ole minun.