Jos aiemman kertomukseni Tintti onnistui kääntämään suuntani suhtautumisessani naisiin, tämä Sanna onnistui lyömään sen viimeisen naulan arkkuun. Ei kahta ilman kolmatta, eli tämänkään naisen kanssa en päässyt harjoittelemaan lasten tekemistä, mutta palataanpa vähän ajassa taaksepäin siihen, mistä kaikki alkoi.
Oli nimipäiväni, jota en ollut juhlimassa, vaan liikkeellä paikallisessa kuppilassa muuten vain ja autolla vissyvesi linjalla. Ulkona oli kova pakkanen ja ihmettelin kylmässä autossa välillä palellessani, miksi yleensä lähdin liikkeelle. Olin tehnyt noin vuoden pelkkää yötyötä ja sattuneesta syystä nukkuminen ei onnistunut edes viikonloppuna öisin. Nukkumisesta oli siis tullut keskusteltua viime kuukausina yhden jos toisenkin ihmisen kanssa. Aivan kuin baarissa puolitutussa seurueessa oleva minulle ventovieras nainen olisi tiennyt jotain tästä, sillä hän kysyi: Olenko saanut nukuttua? Häkellyin hieman kysymyksestä, sillä kuvittelin hänen tuntevan minut jostakin. Pian selvisi, että olimme tuntemattomia toisillemme, tai hän tiesi joitakin perusasioita minusta, ilmeisesti oli kerinnyt kysellä puolitutuiltani, kuka olin. Kerroin hänelle, että epäilin hänen olevan kova raatelemaan, hän taas epäili minun ottavan ihmiset haltuun pöyristyttämällä. Mitä lie mahtoi hän silläkin tarkoittaa?
Siirryimme juttelemaan hieman syrjäiseen pöytään ja juttu luisti niin hyvin, että pilkku tulikin äkkiä. Narikassa totesin vielä, että hänen päällystakkinsa oli tyylikäs. Olin näet luvannut tarkastaa lähtiessäni, oliko hän päällystakkia myöten yhtä tyylikäs kuin ilman. Tiemme erkanivat tässä vaiheessa. Kylmään autoon päästyäni ja lähdettyäni liikkeelle huomasin pian puolitutun seurueen kävelemässä taksiasemaa kohti. Avasin ikkunaa ja kutsuin koko seurueen kyytiin, siinä oli myös tämä kyseinen nainen. Sekalainen seurakuntamme siirtyi kohti naapuri kyläkuntaa. Ensimmäisenä kyydistä jäi eräs silloinen kaverini, nykyinen halveksuntani kohde, lyhyt E. Hän yritti viimeiseen asti houkutella seurueen Neiti J:tä kotiinsa, mutta se ei onnistunut, vaan lyhyt E jäi yksin pois kyydistä. Kun auton ovi oli sulkeutunut, totesi Sanna, että kyllä lyhyestä E:stä neiti J:lle mies saadaan, kun laitetaan sille puujalat. Kyseinen kommentti taisi aiheuttaa hilpeyttä minussa. En olisi saanut hymyillä kyseiselle kommentille, minkäs sitä lyhyydelleen voi. Tosin puutteellisen koonhan voi korvata henkisellä koolla, mutta myöhemmin olen huomannut, ettei se ole toteutunut tämän herran kanssa. Seuraavaksi poistui kyydistä pariskunta M&M, ja viimeisenä Sanna ja neiti J. Sanna kiitteli kyydistä ja kertoi, että oli ollut kiva ilta. Vastasin, että kuin myös minullakin ja toivottelin hyvät yöt ja lähdin enempiä kyselemättä kotiini.
Arkipäivän koittaessa huomasin, että tämä nainen vaivasi minua. En saanut asiaa mielestäni, vaan ajattelin, että minun täytyy soittaa hänelle. Minulla ei ollut numeroa, ainoastaan etunimi ja osoite. Onneksi numerotiedustelusta löytyi apu ja pääsin soittamaan hänelle. Tein tikusta asiaa ja kyselin häneltä autostani löytyneistä avaimista, jotka epäilin olevan jääneen joltakin matkustajista. Sehän oli valkoinen valhe, avaimet kyllä olivat totta, mutta ne olivat jääneet sinne autooni jo aiemmin. Muutamaa päivää myöhemmin soitin hänelle uudestaan, mutta silloin emme muistaneet puhua avaimista. Seuraavana lauantai-iltana hän kutsui minut kellariyksiöönsä kylään. Katselimme telkkaria ja juttelimme. Puolenyön jälkeen häntä alkoi väsyttämän, joten minä peittelin hänet sohvalle ja kysyin, sammutanko valot lähtiessäni? Silloin hän veti pääni lähelleen ja antoi kiihkeän kielisuudelman, ilmeisesti sen oli tarkoitus antaa uskoa minulle tulevaa varten, että minun kannattaa tulla hänelle toistekin käymään.
Viikon kuluttua jatkoimme tutustumista elokuvien merkeissä, sitten kahvikupposen parissa aakkosasemalla, en kyllä muista kumpi tapahtui ensin. Elokuvateatterissa tapahtui mukava sattumus, siellä pyöri Vares V2 jäätynyt enkeli. Siinähän on kohtaus jossa Vares avaa koeajolla autoradion ja sieltä tulee pornolaulu: - oi Sanna, Sanna, tahdon sua panna.. Täytyy kyllä myöntää, että se sopi mielentilaani aika hyvin.
Elokuvan jälkeen kävimme kahvikupposella, ennen kuin tiemme erkanivat. Näiden jälkeenpäin ajateltuna täydellisesti menneiden jallitusreissujen jälkeen, tein sitten todella suuren töppäyksen. Niin suuren, että en tiedä voiko siitä edes kertoa, mutta kerron kuitenkin.
Ystävänpäivä alkoi painaa päälle, joten tein neidille ehdotuksen, jos tuon kahvileivät ja neiti keittäisi ne presidenttikahvit. Se oli kuulemma hyvä ehdotus, kävin hakemassa vielä kimpun ruusuja mukaani. Iltamyöhällä menin kylään, toivottelin hyvät ystävänpäivät ja ojensin ruusut. Ihastelimme hänelle tulleita ystävänpäiväkortteja ja kahvittelimme kaikessa rauhassa. Kun kello oli jo paljon, ehdotin neidille niskojen hieromista ja hän suostui välittömästi. Tämän episodin jälkeen totesin, että kyllä minun nyt täytyy mennä. Neiti koetti tuoda jotain tajuntaani kertomalla, että hänellä on liukuvatyöaika, eikä välttämättä niin aikaista nousua aamulla. Minä kuitenkin halasin häntä ovella ja toivottelin hänelle hyvät yöt.
Tämä edellä mainittu illanvietto tapahtui joskus alkuviikosta ja perjantaina soitin hänelle. Tiedostelin häneltä kuulumisia, johon hän vastasi: - Kaveri soitteli äsken ja kertoi, että oli tavannut ihanan miehen, mutta tämä ei anna tälle naiselle yhtään siimaa. Totesin täysin hölmönä ja ymmärtämättömyyttäni, aijaa.. Mutta sitten tein sen, tein sen elämäni suurimman yksittäisen virheen, tai ainakin pitkään se siltä tuntui. kerroin maailman vilpittömimmin hänelle raadollisen totuuden: - Anteeksi se viimekertainen, minä en silloin uskaltanut, voisimmeko tavata viikonloppuna? Tämän menin sitten sanomaan ja hän reagoi seuraavasti: Tämän sanottuani hän unohti varmaankin vähäksi aikaa hengittämisen ja siitä selvittyään vastasi, ettei kerkiä millään, sillä viikonloppuna on muuta tekemistä.
Tajusin kyllä puhelun lopetettuani, että nyt meni pahasti pieleen, mutta vasta sunnuntaina otin häneen yhteyttä. Kysyin häneltä, voisimmeko tavata? Hieman vastahakoisesti hän suostui, mutta suostui kuitenkin. Saavuin hänen asuntoonsa ja siellä oli lämpötila viime kerrasta laskenut varmasti pakkasen puolelle. Yritin istua hänen viereensä, mutta hän siirtyi kauemmaksi vierestäni ja oli närkästyneen ja vaivautuneen näköinen. Sitten hän alkoi kertoa minulle klassisia fraaseja, en ole vielä toipunut edellisestä suhteesta. yms. Epätoivossani koetin vielä perustella, että eikö tuollaista arkuutta voi ymmärtää, niin minulle vastattiin tylysti: Jos ei riitä rohkeus, niin jää kuulemma kaikki kiva kokematta. Ulko-ovella halasimme ja typeryksissäni yritin suudella häntä, siihen hän totesi, ettei tehdä tästä yhtään vaikeampaa ja kehotti poistumaan ulko-ovesta.
Olin pahasti poissa tolaltani ja vähän ajan päästä kirjoitin hänelle kirjeen, jossa pahoittelin kaikkea tapahtunutta. Tajusin kyllä, tässä vaiheessa sen, että peli on menetetty, joten toivoin ainoastaan, että voisimme kohdatessamme jutella normaalisti ja hymyillä. Vastaukseksi sain tekstiviestin ja siinä kerrottiin, että annetaan asian olla, viestin sävystä johtuen en sitten enempiä asian eteen tehnyt.
Tämän tapauksen jälkeen olen koettanut olla ihastumatta yhteenkään naiseen ja aika hyvin olen siinä onnistunut. Nyt käydään läpi miten toimisin nykyään äskeisessä tilanteessa. Silloin ystävänpäivänä, kun neiti oli paritteluun valmis, olisin yksinkertaisesti vain aloittanut kiihkeät suudelmat siinä halauksen yhteydessä. Siitä pikkuhiljaa sitten kokeiltu onko uuni jo tarpeeksi lämmin ja niin edelleen. Seuraavana päivänä olisi tehty johtopäätös, kannattaako tulla kylään uudestaan. Jos taasen olisin tehnyt sen typerän möläytyksen, tappio olisi käännetty voitoksi vaikka seuraavalla tavalla: Olisin soittanut muutaman päivän päästä ja itsevarmuutta uhkuen naureskellen todennut, että se edelliskertainen oli vain pikkutesti, että miten neiti mahtaa moiseen suhtautua.
Yhteenveto: Se kiltti, aito mies joka silloin ihastumisesta johtuen olin, oli vilpitön ja aito, mutta hänelle kävi kuten tarinassa kerrottiin. Sitä miestä ei enää ole, tilalle on tullut mies, joka ei piittaa, ei menetä yöunia moisesta, kysymys kuuluukin, arvon naiset kumman kaltaisen miehen haluaisitte aviomieheksi? Miksi sitä edes menneen miehen vilpitöntä ihastusta ei arvostettu, mutta sitä nykyistä tunteetonta miestä sitäkin enemmän?
Jälkikirjoitus
Puolitoista vuotta näiden tapahtumien jälkeen olin katsastusasemalla käymässä, toimistossa asioidessani huomasin, että pihaan saapui tuttu farmariauto. Auto jäi pihaan, mutta sieltä ei tullut ketään toimistoon, niin kuin tapana on. Oli poutainen lämmin päivä, mutta auton lasinpyyhkijät oli pysäytetty keskelle näkökenttää. Kun sain asiani hoidettua toimistossa, siirryin hallin puolelle odottelemaan. Sitten näin, kun nainen kipitti autolta posket punottaen toimistoon. Tiesin siinä vaiheessa, että nainen joutuu tulemaan hallin puolelle samaan aikaan kuin minä, sillä oman autoni katsastukseen oli varattu paljon aikaa, se ei ollut tavallinen henkilöauton vuosikatsastus. Viimein neiti tuli katsastusmiehen kyydissä halliin ja joutui poistumaan autostaan, röhnötin istua tuolilla vetelästi ja tervehdin neitiä reippaasti. Hän oli pukenut päälleen posliinisen itsevarmuuden viitan, jonka särkeminen ei olisi paljoa vaatinut. Kaikesta huolimatta emme käyneet seuraavaa suurempaa keskustelua:
-Siinä taitaa olla paljon tutkittavaa, hän kommentoi.
-Aina ei voi onnistua ensimmäisellä kerralla, vastasin, sillä neidillä oli uusintanäyttö.
Voi kuinka nautin tilanteesta, kun katselin tätä epävarmuuttaan ja häpeäänsä peittelevää ilmestystä. Mikähän se häntä mahtoi hävettää, minähän se idiootti aikoinaan olin.
JOHDANTO BLOGIINI
Olessani kuusitoista vuotta vanha, ammattikoulukaverini Letku kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan mies harrastaa seksiä elämänsä aikana keskimäärin viidentoista eri naisen kanssa. Silloin tuo luku kuulosti kovin suurelta ja itse en tietenkään olisi kuvitellut enkä halunnut yltäväni moisiin määriin. Olinhan ollut naisen kanssa vain kerran, enkä voinut mitenkään asiaa ymmärtää, seksi kanssani oli varmasti karmeaa ja silloinkin se kesti valitettavan kauan. Nykyäänkin se kestää kauan, mutta se ei kai ole kuulemma niin hirveää. Tänä päivänä ne maagiset viisitoista naista ovat koettu, enää en suhtaudu naisiin erityisen ihailevasti, vaan kuin mihinkä tahansa karvattomaan eläimeen, joka saattaa vaikka haista pahalle. Edellinen kommentti on suora lainaus Teppo M:n kirjasta 100 naista, joka on toiminut suurena innoittajanani. Tämän blogin kautta käyn läpi sitä muutosta mikä minussa on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana, sitä muutosta joka teki perheenisän rooliin kasvatetusta miehestä henkilön, joka kokee naiset saksan kielen opiskeluun verrattavaksi harrastukseksi.
Edellä mainittua muutosta käyn läpi naisten kautta joihin olen saanut tutustua. Suurimman osan kanssa olen harrastanut seksiä, mutta on joukossa olla muutama, joita en ole onnistunut kellistämään. Tämä kirjoitus toimii esipuheena ja johdantona blogiini. Tavoitteenani on kirjoitta kerran kuukaudessa yhdestä naisesta pieni tarina, olen ajatellut otsikoida tarinat naisten etunimen mukaan ja laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Kirjoitan myös teemaan liittyvistä herkullisista aiheista, vaikkeivät ne sisältäisikään ensimmäistäkään seksikumppanikokelasta. Mainitsematta jätän ne naiset, joita en enää hädin tuskin muista ja taasen ne harvat, joita arvostan yleensä ystävänä/kaverina, heitä ei ole valitettavasti montaakaan. Tarinoissa vilahtaa myös ystäviäni/kavereitani ja heidän henkilöllisyyden salaamiseksi käytän heistä ainoastaan lempinimiä. Tässä vaiheessa annan nöyrimmät kiitokset ystävilleni, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tarinoitani, vaikkeivät aina olisi halunneetkaan. Kirjoituksissani esiintyviä naisia taas kiitän siitä, että ovat antaneet aihetta näille kirjoituksille.
Muutama maininta ja varoitus, ennen kuin ryhdyt lukemaan blogia. Geijon blogi sisältää rajuja tosiasioita elämästä ja etenkin miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta. Mikäli omaat mahdollisesti huonon huumorintajun tai koet tietyt uskonnolliset parisuhdearvot tärkeiksi, en suosittele, että luet blogia tämän pidemmälle. Negatiivistäkin palautetta on mukava saada, etenkin rakentavaa sellaista, mutta sekin mielellään tulisi osoittaa facebookin lukijasivuille tai suoraa sähköpostiini. Mikäli löydät tuttavasi tai ehkä peräti itsesi blogista, muistutan, että ”blogitekstien hahmot rinnastetaan fiktiivisiin henkilöihin ja tarinat vain perustuvat tositapahtumiin.” Kirjoittaja on myös tietoinen mistä suomessa saa kirjoittaa ja vastaa siitä että kirjoitukset eivät ole lainvastaisia, kuten edellä kerroin minulle ei siis ole järkevää lähettää oikeustoimilla uhkailuviestejä, sillä ne todennäköisesti eivät ole aiheellisia.
Blogin päähenkilönä on Geijo, joka käsittelee naiskokemuksiaan menneitä muistellen. Geijo on tavannut naisia internetin avulla, työkuvioista, baareista ja jopa kirkonpiireistä. Geijon blogi on siis tarina siitä, kun nuori mies huomasi, että naiset ovat kuin lainakirjoja tai taukopaikkoja pitkällä matkalla, eivätkä kivillä kuormattuja selkäreppuja, joita kannetaan aina selässä.
Tervetuloa Geijon blogin matkaan!
Edellä mainittua muutosta käyn läpi naisten kautta joihin olen saanut tutustua. Suurimman osan kanssa olen harrastanut seksiä, mutta on joukossa olla muutama, joita en ole onnistunut kellistämään. Tämä kirjoitus toimii esipuheena ja johdantona blogiini. Tavoitteenani on kirjoitta kerran kuukaudessa yhdestä naisesta pieni tarina, olen ajatellut otsikoida tarinat naisten etunimen mukaan ja laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Kirjoitan myös teemaan liittyvistä herkullisista aiheista, vaikkeivät ne sisältäisikään ensimmäistäkään seksikumppanikokelasta. Mainitsematta jätän ne naiset, joita en enää hädin tuskin muista ja taasen ne harvat, joita arvostan yleensä ystävänä/kaverina, heitä ei ole valitettavasti montaakaan. Tarinoissa vilahtaa myös ystäviäni/kavereitani ja heidän henkilöllisyyden salaamiseksi käytän heistä ainoastaan lempinimiä. Tässä vaiheessa annan nöyrimmät kiitokset ystävilleni, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tarinoitani, vaikkeivät aina olisi halunneetkaan. Kirjoituksissani esiintyviä naisia taas kiitän siitä, että ovat antaneet aihetta näille kirjoituksille.
Muutama maininta ja varoitus, ennen kuin ryhdyt lukemaan blogia. Geijon blogi sisältää rajuja tosiasioita elämästä ja etenkin miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta. Mikäli omaat mahdollisesti huonon huumorintajun tai koet tietyt uskonnolliset parisuhdearvot tärkeiksi, en suosittele, että luet blogia tämän pidemmälle. Negatiivistäkin palautetta on mukava saada, etenkin rakentavaa sellaista, mutta sekin mielellään tulisi osoittaa facebookin lukijasivuille tai suoraa sähköpostiini. Mikäli löydät tuttavasi tai ehkä peräti itsesi blogista, muistutan, että ”blogitekstien hahmot rinnastetaan fiktiivisiin henkilöihin ja tarinat vain perustuvat tositapahtumiin.” Kirjoittaja on myös tietoinen mistä suomessa saa kirjoittaa ja vastaa siitä että kirjoitukset eivät ole lainvastaisia, kuten edellä kerroin minulle ei siis ole järkevää lähettää oikeustoimilla uhkailuviestejä, sillä ne todennäköisesti eivät ole aiheellisia.
Blogin päähenkilönä on Geijo, joka käsittelee naiskokemuksiaan menneitä muistellen. Geijo on tavannut naisia internetin avulla, työkuvioista, baareista ja jopa kirkonpiireistä. Geijon blogi on siis tarina siitä, kun nuori mies huomasi, että naiset ovat kuin lainakirjoja tai taukopaikkoja pitkällä matkalla, eivätkä kivillä kuormattuja selkäreppuja, joita kannetaan aina selässä.
Tervetuloa Geijon blogin matkaan!
