Nainen josta seuraavaksi kirjoitan, on yksiselitteisesti merkityksellisin minulle ja ilman asioiden kulkua, kuten ne ovat kulkeneet, et sinäkään lukisi nyt tätä blogia. Tutustuin Tinttiin täsmälleen saman palstan kautta kuin edellisen kirjoituksen Suviin. Ensiksi sähköpostiviestejä, sitten tekstiviestejä, sitten puheluita ja lopuksi sovimme treffit. Juttumme alkoi kuin vuosisadan rakkaustarina, se oli loppujen lopuksi aika kaunis sellainen. Kirjoittelin hänelle sähköpostiviestejä ja hän vastasi niihin aina aika pian, kohta kirjoitin hänelle kahdesti päivässä ja hän myös vastasi. Viimein pyysin häneltä puhelinnumeroa ja sainkin sen, tekstailin ja hän vastasi, sitten yritin silloin tällöin soittaa mutta hän ei koskaan vastannut. Myöhemmin tuli aina joku tekosyyltä kuulostava vastaus, miksei hän voinut vastata juuri silloin. Viikon kestänyt sinnikäs yrittäminen palkittiin, kun kerran yrittäessäni soittaa, hänellä oli tekstiviestin kirjoitus juuri menossa ja hän vastasi vahingossa. Sitten puhuttiinkin pitkä aika puhelimessa ja sen jälkeen taidettiin soitella päivittäin. Viimein sovittiin Treffit Jyväskylän Veturiin lauantai-illaksi, muuna iltana en olisi tuohon aikaan töiden vuoksi päässytkään.
Treffien jälkeen lähdimme kumpikin ajelemaan kumpikin omiin koteihin, mutta seuraava päivänä sainkin erittäin piristävän puhelun. Taas soiteltiin viikon ajan, kunnes sovittiin taas treffit veturiin. Tällä kertaa treffit jatkuivat matkakeskuksen kellon alla sijaitsevalle penkille, jossa suutelin tätä pitkät punaiset hiukset omaavaa kaunista tyttöä. Syksyinen myräkkä toi hänen hiuksensa aina kasvojemme väliin, kun huulemme irtautuivat toisistaan. Ratkaisin tilanteen, kun kehotin, että vaihtaisimme paikkoja siinä penkillä, olin käytännön mies silloinkin. Kerroin muistaakseni hänelle, kuinka ympärillämme olevat ihmiset katsovat, kun tuo ruma mies suutelee kaunista tyttöä, ehkä tämä teki häneen vaikutuksen. Poistuimme tälläkin kertaa kumpikin omille osoitteillemme, on se jälkeenpäin hienoa ajatella, kuinka kaunista kaikki saattoi olla.
Taas kului viikko, kuten edellinenkin, loppuviikosta tiedustelin, voisimmeko me tavata viikonloppuna jossakin. Tintti kertoi, että voihan hän ne kahvit keittää kotonansakin. Lauantaina taas nokka kohti Jyväskylää, jonne Tiina oli saapunut junalla, hän nousi matkakeskukselta kyytiini ja suuntasimme Liepeelle. Matkalla hän kysyi minulta, miksi minulla on tällainen auto, myöhemmin minulle selvisi, ettei hän pitänyt mustasta lahnastani, joka on muuten minulla vieläkin. Naisiinhan ei kannata kiintyä, mutta hyvästä autosta kannattaa pitää huolta, arvon herrat. Saavuimme perille hänen omakotitaloonsa ja muistan, kun hän kysyi että: -No haiseeko täällä hevosenpaska? Kysymys johtui, kun olin kiusannut häntä ratsastusharrastuksestaan johtuen tyylin, että todennäköisesti hänen luonaan haisee hevosenpaskalle. Ei tainnut haista, tai ainakaan en siinä tilanteessa moiseen kiinnittänyt huomiota.
Lauantain myöhäisilta kului televisiota katsellessa, väillä suudellen kiihkeästi. Viimein sain selvän vinkin, ettei niitä käsiä saa vielä niin lähelle jalkoväliä, lisäksi minulle kerrottiin, että raja menee siinä, etten saa työntää kättä hänen housuihin. Lopetin sitten moiset irstaudet, kerrottiinhan minulle selvästi, että moinen ei ole soveliasta. Ulkona satoi syksyn ensimmäiset rännän sekaiset lumet, katselin ikkunasta ulos ja ajattelin ettei tuonne säähän olisi vallan mukavaa lähteä ajelemaan. Olin siirtynyt sohvalle nuokkumaan, kunnes Tintti tuli huoneeseen suihkunraikkaana, hyvälle tuoksuva yöpaidassaan kertomaan, että voisin jäädä yöksi.
Minut oli luonnollisesti aika helppo taluttaa kädestä pitäen makuuhuoneen parisängylle. Riisuttuani pimeässä kävin hänen viereensä antaen vain kevyen suukon huulille, pienen hetken kuluttua minulle kerrottiin, ettei aiemmin illalla annettu ohje siitä, minne kädet saa laittaa, ole enää voimassa. En heti reagoinut asiaan mitään, kunnes tuskastuneen huokauksen jälkeen, aloitin kiihkeän suutelemisen, välittämättä käsieni sijainnista. Hurmion keskellä kysyin ehkäisystä, tuli tauko, sitten sytytettiin yövalo ja minulle esiteltiin suurempi merkkivalikoima kondomeita, mitä lähikaupasta voi ikänä löytää.
Koska tämä ei ole pornograafinen teos, jätän tarkemmin kertomatta seuraavien kolmen tunnin tapahtumat. Aamuyöllä kolmen aikaan olimme molemmat hiestä märkiä tuskallisten kokemusten jälkeen. Tintti ihmetteli, miten kello oli niin paljon, yleensä kaikki oli kuulemma ollut ohi viidessä minuutissa. Olin moisesta hämillään, mutta asiaan vaikutti varmasti se, että olin hänen kolmas seksikumppani. Suuresta kondomivarastosta huolimatta tämä osoittautui myöhemminkin todeksi, olin suorastaan imarreltu ja lupasin itselläni, etten enää keräisi huonoa palautetta tämän asian tiimoilta. Sunnuntaina rakastelimme vielä pitkään, ei tullut parempaakaan tekemistä mieleen. Kysyin häneltä, kuuluiko hänen tapoihinsa antaa mies vieraillen aina ensimmäisellä kertaa, vastaukseksi sain puuskahduksen, ettei hän tajua mikä häneen meni. Onneksi ainakin nykyään minulla on helpompaa, ei tarvitse muistaa kuin seuraava: -aina pitää panna, kun saa.
Nykyään minulla olisi suhteen tässä vaiheessa helppoa, kun nainen on keihästetty, voidaan hänen kanssaan tyydyttää uudemmankin kerran seksuaalisia mielitekoja, mikäli taas moinen ei uudestaan kiinnosta, unohdetaan koko asia ja aloitetaan uusien kokemusten etsintä. Helppoa, vai mitä herrat? Tosin käymmehän kalassakin, emmekä aina saa saalista.. Tuolloin olin kuitenkin niin hölmö, että aloin suunnitella jonkinlaista viikonloppuparisuhdetta hänen kanssaan. Suunnitelma toteutuikin niin pitkälle, että tapasin hänen vanhemmatkin. Se on onneksi ollut elämäni ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun olen moiseen typeryyteen sortunut, en sano tätä siksi, että juuri hänen vanhemmissaan olisi ollut mitään moitittavaa, mutta ajatelkaa nyt oikeasti, kiitos ei!
Neiti oli ihastunut aluksi minuun tulisesti, minä en heti niinkään häneen. Vähän ajan kuluttua ihastuin häneen ihan tosissaan ja kohta.. Voi vittu kun hävettää kertoa… rakastuin häneen! Ikinä en ennemmin ole tätä ääneen sanonut, mutta nyt kerron. Kuvittelisin, että elin parisuhteen alun parasta aikaa, kunnes sen katkaisi, kuin salama kirkkaalta taivaalta tekstiviesti, jossa kerrottiin, ettei me enää sitten tavata, koska neiti ei halua parisuhdetta. Muistan vieläkin sen hetken, kun valehtelematta jalkani lakkasivat kantamasta kesken työnteon. Täytyi istua hetki laatikon päällä, että tokenin edes jotenkin. Lopullisesti en varmaankaan ole joidenkin mielestä toennut tilanteesta vieläkään, mutta vuoden ajan tästä tapahtumasta kuljin ihmissuhdeasioiden osalta kuin haamu päällä maan.
Keskustelimme toki puhelimessa senkin jälkeen ja tietenkin jankkasin häneltä, miksi ja miksi. Vastaukseksi sain seuraavaa: Neiti oli harjoittanut tutkivaa journalismia, laittaessaan treffiilmoituksen nettiin, lähinnä uteliaisuuttaan tietääkseen, minkälaisia vastauksia siitä poikii. Hän ei ollut kuvitellut, että siihen saattaa vastata joku oikea ihminen joka saattaa olla kiinnostava. Piti kuulemma lopettaa monta kertaa heti kättelyssä se leikki, mutta kuulemma kiinnosti vaan niin pirusti. Looginen selitys, enkä syytä häntä enää tietenkään mistään. Mutta olisipa hän silloin tiennyt, millaisen lumipalloilmiön laittoi liikkeelle. En tiedä nykyään, pitäisikö olla hänelle vihainen, koska minusta ei taida olla enää siihen 1,6 lapsen isän rooliin, omakotitalon ja farmariauton kera. Vai pitäisikö kiittää häntä siitä, että minulla on ollut aika kivaa ja taatusti en laita itseäni yhdenkään naisen oikkuja nieleskelemään. (korkeintaan, jos hakeudun naispomon alaiseksi) Kiitetään kuitenkin häntä, mieluummin kuin moitin, onhan meillä nyt tämä blogi! Lisäksi, mikäli hän tätä sattuu lukemaan, voi hän ajatella, miltä hänen kanssa sisaristaan on saattanut tuntua, kun minä olen kääntänyt selkäni heille tuntematta yhtään mitään.
JOHDANTO BLOGIINI
Olessani kuusitoista vuotta vanha, ammattikoulukaverini Letku kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan mies harrastaa seksiä elämänsä aikana keskimäärin viidentoista eri naisen kanssa. Silloin tuo luku kuulosti kovin suurelta ja itse en tietenkään olisi kuvitellut enkä halunnut yltäväni moisiin määriin. Olinhan ollut naisen kanssa vain kerran, enkä voinut mitenkään asiaa ymmärtää, seksi kanssani oli varmasti karmeaa ja silloinkin se kesti valitettavan kauan. Nykyäänkin se kestää kauan, mutta se ei kai ole kuulemma niin hirveää. Tänä päivänä ne maagiset viisitoista naista ovat koettu, enää en suhtaudu naisiin erityisen ihailevasti, vaan kuin mihinkä tahansa karvattomaan eläimeen, joka saattaa vaikka haista pahalle. Edellinen kommentti on suora lainaus Teppo M:n kirjasta 100 naista, joka on toiminut suurena innoittajanani. Tämän blogin kautta käyn läpi sitä muutosta mikä minussa on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana, sitä muutosta joka teki perheenisän rooliin kasvatetusta miehestä henkilön, joka kokee naiset saksan kielen opiskeluun verrattavaksi harrastukseksi.
Edellä mainittua muutosta käyn läpi naisten kautta joihin olen saanut tutustua. Suurimman osan kanssa olen harrastanut seksiä, mutta on joukossa olla muutama, joita en ole onnistunut kellistämään. Tämä kirjoitus toimii esipuheena ja johdantona blogiini. Tavoitteenani on kirjoitta kerran kuukaudessa yhdestä naisesta pieni tarina, olen ajatellut otsikoida tarinat naisten etunimen mukaan ja laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Kirjoitan myös teemaan liittyvistä herkullisista aiheista, vaikkeivät ne sisältäisikään ensimmäistäkään seksikumppanikokelasta. Mainitsematta jätän ne naiset, joita en enää hädin tuskin muista ja taasen ne harvat, joita arvostan yleensä ystävänä/kaverina, heitä ei ole valitettavasti montaakaan. Tarinoissa vilahtaa myös ystäviäni/kavereitani ja heidän henkilöllisyyden salaamiseksi käytän heistä ainoastaan lempinimiä. Tässä vaiheessa annan nöyrimmät kiitokset ystävilleni, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tarinoitani, vaikkeivät aina olisi halunneetkaan. Kirjoituksissani esiintyviä naisia taas kiitän siitä, että ovat antaneet aihetta näille kirjoituksille.
Muutama maininta ja varoitus, ennen kuin ryhdyt lukemaan blogia. Geijon blogi sisältää rajuja tosiasioita elämästä ja etenkin miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta. Mikäli omaat mahdollisesti huonon huumorintajun tai koet tietyt uskonnolliset parisuhdearvot tärkeiksi, en suosittele, että luet blogia tämän pidemmälle. Negatiivistäkin palautetta on mukava saada, etenkin rakentavaa sellaista, mutta sekin mielellään tulisi osoittaa facebookin lukijasivuille tai suoraa sähköpostiini. Mikäli löydät tuttavasi tai ehkä peräti itsesi blogista, muistutan, että ”blogitekstien hahmot rinnastetaan fiktiivisiin henkilöihin ja tarinat vain perustuvat tositapahtumiin.” Kirjoittaja on myös tietoinen mistä suomessa saa kirjoittaa ja vastaa siitä että kirjoitukset eivät ole lainvastaisia, kuten edellä kerroin minulle ei siis ole järkevää lähettää oikeustoimilla uhkailuviestejä, sillä ne todennäköisesti eivät ole aiheellisia.
Blogin päähenkilönä on Geijo, joka käsittelee naiskokemuksiaan menneitä muistellen. Geijo on tavannut naisia internetin avulla, työkuvioista, baareista ja jopa kirkonpiireistä. Geijon blogi on siis tarina siitä, kun nuori mies huomasi, että naiset ovat kuin lainakirjoja tai taukopaikkoja pitkällä matkalla, eivätkä kivillä kuormattuja selkäreppuja, joita kannetaan aina selässä.
Tervetuloa Geijon blogin matkaan!
Edellä mainittua muutosta käyn läpi naisten kautta joihin olen saanut tutustua. Suurimman osan kanssa olen harrastanut seksiä, mutta on joukossa olla muutama, joita en ole onnistunut kellistämään. Tämä kirjoitus toimii esipuheena ja johdantona blogiini. Tavoitteenani on kirjoitta kerran kuukaudessa yhdestä naisesta pieni tarina, olen ajatellut otsikoida tarinat naisten etunimen mukaan ja laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Kirjoitan myös teemaan liittyvistä herkullisista aiheista, vaikkeivät ne sisältäisikään ensimmäistäkään seksikumppanikokelasta. Mainitsematta jätän ne naiset, joita en enää hädin tuskin muista ja taasen ne harvat, joita arvostan yleensä ystävänä/kaverina, heitä ei ole valitettavasti montaakaan. Tarinoissa vilahtaa myös ystäviäni/kavereitani ja heidän henkilöllisyyden salaamiseksi käytän heistä ainoastaan lempinimiä. Tässä vaiheessa annan nöyrimmät kiitokset ystävilleni, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tarinoitani, vaikkeivät aina olisi halunneetkaan. Kirjoituksissani esiintyviä naisia taas kiitän siitä, että ovat antaneet aihetta näille kirjoituksille.
Muutama maininta ja varoitus, ennen kuin ryhdyt lukemaan blogia. Geijon blogi sisältää rajuja tosiasioita elämästä ja etenkin miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta. Mikäli omaat mahdollisesti huonon huumorintajun tai koet tietyt uskonnolliset parisuhdearvot tärkeiksi, en suosittele, että luet blogia tämän pidemmälle. Negatiivistäkin palautetta on mukava saada, etenkin rakentavaa sellaista, mutta sekin mielellään tulisi osoittaa facebookin lukijasivuille tai suoraa sähköpostiini. Mikäli löydät tuttavasi tai ehkä peräti itsesi blogista, muistutan, että ”blogitekstien hahmot rinnastetaan fiktiivisiin henkilöihin ja tarinat vain perustuvat tositapahtumiin.” Kirjoittaja on myös tietoinen mistä suomessa saa kirjoittaa ja vastaa siitä että kirjoitukset eivät ole lainvastaisia, kuten edellä kerroin minulle ei siis ole järkevää lähettää oikeustoimilla uhkailuviestejä, sillä ne todennäköisesti eivät ole aiheellisia.
Blogin päähenkilönä on Geijo, joka käsittelee naiskokemuksiaan menneitä muistellen. Geijo on tavannut naisia internetin avulla, työkuvioista, baareista ja jopa kirkonpiireistä. Geijon blogi on siis tarina siitä, kun nuori mies huomasi, että naiset ovat kuin lainakirjoja tai taukopaikkoja pitkällä matkalla, eivätkä kivillä kuormattuja selkäreppuja, joita kannetaan aina selässä.
Tervetuloa Geijon blogin matkaan!
