Oli tavallinen talvinen lauantai-ilta paikallisessa yökerhossa, Geijo oli laskenut riman lattialle, katsonut illan tarjonnan jäännös- ja keräilyerineen, mutta päätynyt lähtemään kotiinsa tyhjin käsin. Ulkona oli parikymmentä astetta pakkasta ja matkalla baarista kotiini törmäsin vähintään yhtä humalaiseen tyttöön, mitä itse olin. Kyselin tytöltä mikä oli meininki, johon hän vastasi kavereiden olevan hukassa ja häntä kuulemma paleli. Kehotin häntä lähtemään mukaani lämmittelemään asuntooni, johon hän oli saman tien valmis. Asunnossani riisuimme vaatteemme ripeästi ja sukelsimme vällyjen väliin lämmittelemään. Aluksi ei varmaankaan kummallekaan tullut mieleen erotiikkaosastoa, minua itseänikin hirvitti tytön jalkojen kylmyys, hänen reitensä minua vasten tuntuivat aluksi pakastekalkkunoilta. Kuten mikä tahansa kapistus tai laite, alkaa nainenkin toimia vasta lämmettyään, niin kävi tässäkin tapauksessa. Havahduin naurun sekaiseen kysymykseen, pelastatko sinä useinkin naisia tuolta kylmästä sänkyysi lämmittelemään? Vastasin etten usein, mutta tarvittaessa. Edellinen kysymys esitettiin minulle jo käsi sukukalleuksillani ja pian vastattuani kylmän kankea kikkelini sai jo huulihoitoa.
Koska kylmyys oli tuona iltana ollut riesana, lämmiteltiinkin sitten oikein kunnolla. Vähän ajan kuluttua kylmissään ollut nainen oli vain kaukainen muisto, hiestä märkänä jo meikit hieman levinneenä ei nyt kaikkein kaunein katseltava, mutta sitäkin kiimaisempi. Myös hän oli lähtenyt liikkeelle syömään seisovasta pöydästä vain parhaat herkut, joten päätin tarjoilla parastani. Neidon ratsastaessa päälläni eteen nojaten kasvot minuun päin, sipaisin voidetta hänen anuksen suulleen ja laitoin mustanpuhuvan apuvälineen kakkoseen. Vaikka en kakkosrepun hommista niin perustakkaan, edellä mainittu konsti tekee löysemmästäkin ronttosesta tiukan ja kyllä se ääntelystä päätellen toistakin osapuolta miellytti. Jossakin vaiheessa mietin, että tulikohan se musta surma viime käyttökerralla pestyä..
Kuuntelen joskus sivukorvalla miesten puheita siitä, antavatko naiset miehelleen kakkosta. Meillä miehillä taitaa olla kaksi vaihtoehtoa, joko toteuttaa kaikki naisen toiveet pitkän aikaa ja toivoa, että joskus irtoaa. Toinen vaihtoehto lienee aiheuttaa sopiva tilanne, jossa nainen suorastaan vaatii jotain jokaiseen aukkoon. Itse en perusta b-rapun talonmiehen hommista, mutta musta surma ei valita, vaan tekee työtä käskettyään. Moisten urheilusuoritusten jälkeen tulikin uni helposti ja aamu alkoi mitenkä muutenkaan kuin panemalla. Jossain vaiheessa havahduin, kun nainen keräili vaatteitaan ja tuli pyytämään sukkaa minulta, kun oma oli hukkunut johonkin. Nainen poistui asunnostani minun 48 numeroa oleva työsukka jalassani ja minä jatkoin uniani. Seuraavana päivänä löysin pienen naistensukan sänkyni patjojen välistä ja lisäksi huomasin naulakkoon jääneen verkkohuivin. Asuntooni jääneellä sukalla ei ollut minulle mitään käyttöä, mutta huivista sain kätevän lenkin pitämään parvekkeen ovea auki kesäisin.
JOHDANTO BLOGIINI
Olessani kuusitoista vuotta vanha, ammattikoulukaverini Letku kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan mies harrastaa seksiä elämänsä aikana keskimäärin viidentoista eri naisen kanssa. Silloin tuo luku kuulosti kovin suurelta ja itse en tietenkään olisi kuvitellut enkä halunnut yltäväni moisiin määriin. Olinhan ollut naisen kanssa vain kerran, enkä voinut mitenkään asiaa ymmärtää, seksi kanssani oli varmasti karmeaa ja silloinkin se kesti valitettavan kauan. Nykyäänkin se kestää kauan, mutta se ei kai ole kuulemma niin hirveää. Tänä päivänä ne maagiset viisitoista naista ovat koettu, enää en suhtaudu naisiin erityisen ihailevasti, vaan kuin mihinkä tahansa karvattomaan eläimeen, joka saattaa vaikka haista pahalle. Edellinen kommentti on suora lainaus Teppo M:n kirjasta 100 naista, joka on toiminut suurena innoittajanani. Tämän blogin kautta käyn läpi sitä muutosta mikä minussa on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana, sitä muutosta joka teki perheenisän rooliin kasvatetusta miehestä henkilön, joka kokee naiset saksan kielen opiskeluun verrattavaksi harrastukseksi.
Edellä mainittua muutosta käyn läpi naisten kautta joihin olen saanut tutustua. Suurimman osan kanssa olen harrastanut seksiä, mutta on joukossa olla muutama, joita en ole onnistunut kellistämään. Tämä kirjoitus toimii esipuheena ja johdantona blogiini. Tavoitteenani on kirjoitta kerran kuukaudessa yhdestä naisesta pieni tarina, olen ajatellut otsikoida tarinat naisten etunimen mukaan ja laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Kirjoitan myös teemaan liittyvistä herkullisista aiheista, vaikkeivät ne sisältäisikään ensimmäistäkään seksikumppanikokelasta. Mainitsematta jätän ne naiset, joita en enää hädin tuskin muista ja taasen ne harvat, joita arvostan yleensä ystävänä/kaverina, heitä ei ole valitettavasti montaakaan. Tarinoissa vilahtaa myös ystäviäni/kavereitani ja heidän henkilöllisyyden salaamiseksi käytän heistä ainoastaan lempinimiä. Tässä vaiheessa annan nöyrimmät kiitokset ystävilleni, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tarinoitani, vaikkeivät aina olisi halunneetkaan. Kirjoituksissani esiintyviä naisia taas kiitän siitä, että ovat antaneet aihetta näille kirjoituksille.
Muutama maininta ja varoitus, ennen kuin ryhdyt lukemaan blogia. Geijon blogi sisältää rajuja tosiasioita elämästä ja etenkin miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta. Mikäli omaat mahdollisesti huonon huumorintajun tai koet tietyt uskonnolliset parisuhdearvot tärkeiksi, en suosittele, että luet blogia tämän pidemmälle. Negatiivistäkin palautetta on mukava saada, etenkin rakentavaa sellaista, mutta sekin mielellään tulisi osoittaa facebookin lukijasivuille tai suoraa sähköpostiini. Mikäli löydät tuttavasi tai ehkä peräti itsesi blogista, muistutan, että ”blogitekstien hahmot rinnastetaan fiktiivisiin henkilöihin ja tarinat vain perustuvat tositapahtumiin.” Kirjoittaja on myös tietoinen mistä suomessa saa kirjoittaa ja vastaa siitä että kirjoitukset eivät ole lainvastaisia, kuten edellä kerroin minulle ei siis ole järkevää lähettää oikeustoimilla uhkailuviestejä, sillä ne todennäköisesti eivät ole aiheellisia.
Blogin päähenkilönä on Geijo, joka käsittelee naiskokemuksiaan menneitä muistellen. Geijo on tavannut naisia internetin avulla, työkuvioista, baareista ja jopa kirkonpiireistä. Geijon blogi on siis tarina siitä, kun nuori mies huomasi, että naiset ovat kuin lainakirjoja tai taukopaikkoja pitkällä matkalla, eivätkä kivillä kuormattuja selkäreppuja, joita kannetaan aina selässä.
Tervetuloa Geijon blogin matkaan!
Edellä mainittua muutosta käyn läpi naisten kautta joihin olen saanut tutustua. Suurimman osan kanssa olen harrastanut seksiä, mutta on joukossa olla muutama, joita en ole onnistunut kellistämään. Tämä kirjoitus toimii esipuheena ja johdantona blogiini. Tavoitteenani on kirjoitta kerran kuukaudessa yhdestä naisesta pieni tarina, olen ajatellut otsikoida tarinat naisten etunimen mukaan ja laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Kirjoitan myös teemaan liittyvistä herkullisista aiheista, vaikkeivät ne sisältäisikään ensimmäistäkään seksikumppanikokelasta. Mainitsematta jätän ne naiset, joita en enää hädin tuskin muista ja taasen ne harvat, joita arvostan yleensä ystävänä/kaverina, heitä ei ole valitettavasti montaakaan. Tarinoissa vilahtaa myös ystäviäni/kavereitani ja heidän henkilöllisyyden salaamiseksi käytän heistä ainoastaan lempinimiä. Tässä vaiheessa annan nöyrimmät kiitokset ystävilleni, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tarinoitani, vaikkeivät aina olisi halunneetkaan. Kirjoituksissani esiintyviä naisia taas kiitän siitä, että ovat antaneet aihetta näille kirjoituksille.
Muutama maininta ja varoitus, ennen kuin ryhdyt lukemaan blogia. Geijon blogi sisältää rajuja tosiasioita elämästä ja etenkin miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta. Mikäli omaat mahdollisesti huonon huumorintajun tai koet tietyt uskonnolliset parisuhdearvot tärkeiksi, en suosittele, että luet blogia tämän pidemmälle. Negatiivistäkin palautetta on mukava saada, etenkin rakentavaa sellaista, mutta sekin mielellään tulisi osoittaa facebookin lukijasivuille tai suoraa sähköpostiini. Mikäli löydät tuttavasi tai ehkä peräti itsesi blogista, muistutan, että ”blogitekstien hahmot rinnastetaan fiktiivisiin henkilöihin ja tarinat vain perustuvat tositapahtumiin.” Kirjoittaja on myös tietoinen mistä suomessa saa kirjoittaa ja vastaa siitä että kirjoitukset eivät ole lainvastaisia, kuten edellä kerroin minulle ei siis ole järkevää lähettää oikeustoimilla uhkailuviestejä, sillä ne todennäköisesti eivät ole aiheellisia.
Blogin päähenkilönä on Geijo, joka käsittelee naiskokemuksiaan menneitä muistellen. Geijo on tavannut naisia internetin avulla, työkuvioista, baareista ja jopa kirkonpiireistä. Geijon blogi on siis tarina siitä, kun nuori mies huomasi, että naiset ovat kuin lainakirjoja tai taukopaikkoja pitkällä matkalla, eivätkä kivillä kuormattuja selkäreppuja, joita kannetaan aina selässä.
Tervetuloa Geijon blogin matkaan!
Sivut
lauantai 23. heinäkuuta 2011
SOTILASTOVERIT
Lukijapalautteena oli joku nainen laittanut minulle seuraavan kommentin blogistani, melkoista itsensä paljastelua. Aloin ajattelemaan asiaa tarkemmin ja ymmärsin, että eiväthän monet haluaisi kertoa edes itsestään mitään vastaavaa, mitä blogissani on tullut esille. Mietin tarkemmin, miksi en erityisemmin välitä siitä, että blogissa olen osittain hyvinkin henkilökohtaisesti esillä. Toki lähes jokainen mies kehuskelee jossain vaiheessa panojutuillaan, mutta minä olenkin kertonut enemmän myös epäonnistumisista. Viihteellisyyskin on toiminut tärkeänä ohjenuorana. Kertominen on jotenkin luontevaa, toki arkielämässä harva tulee suoraa mitään aiheesta kysymään, mutta blogi on siitä hyvä kanava, että sitä ei tarvitse lukea jos ei halua. Yhteenvetona sanon, kerron jos kysytään ja blogista saa lukea, jos haluaa. Mitään itsestäni en pakota ketään tietämään, jollei joku halua tietää. Itsensäpaljastelu taas on sellaista toimintaa, että siinä toinen joutuu näkemään vaikka ei haluaisi.
Seuraavaksi mietin, miksi minulle on luontevaa kertoa siten, että häpäisen itseni samalla. Ensinnäkin minä en jaksa kiillottaa kilpeäni ja elää jotenkin mallikelpoista elämää ja toiseksi tärkeäksi syyksi mainitsisin ympäristön, jossa olen viettänyt aikaa. Tämä aika oli minulla silloin, kun suoritin varusmiespalvelusta. Ensimmäinen vajaa puoli vuotta meni monelle tavallisella tavalla yhteismajoituksessa n.10 henkilön tuvissa, kunnes loppuaika palveluksesta vierähti kahden tupakaverin kanssa samassa huoneessa. Kyseisenä ajanjaksona kerkiää tutustumaan ihmiseen aika perusteellisesti, enkä tarkoita tässä mitään homoiluosastoa, vaan henkisesti. Ensimmäisinä päivinä minua vitutti suunnattomasti herrojen heidän silloisile tyttöystävilleen soittamat puhelut, jouduin kuuntelemaan käytännössä kaiken, mitä heidän seurusteluunsa, kotiinsa ja seksielämäänsä kuului. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että minusta alkoi tuntua hyvin luonnolliselta kuulla heidän elämästään.
Älä surruuttele nyt liikoja, tai ei mun pili tunnu enää missään, jutteli korpraali MS naiselleen alkuviikosta, kun viikonloppuna oli käyty hankkimassa alanliikkeestä uusi hieromasauva. Korpraali HM taas keskusteli naisensa kanssa abortista, kun vahingonlaukaus oli päässyt käymään, kuuliin asiasta kaikki vaiheet harkinnasta toteutukseen. Tutuksi kävivät herrat, tai toinen oli tuttu jo vuosien takaa ja tutuksi tuli myös heidän parisuhteensa. Korpraali HM rasvaili munaansa ihottuman takia tuvassa täysin häpeilemättä seuraamme, minä nukuin alasti ja runkkasin kerran kilpaa korpraali MS;n kanssa. Kyseisen kilpailun minä voitin tulemalla ensin, erektio meinasi vain välillä hävitä, kun alkoi naurattaa niin saatanasti, kun katsoi kanssa kilpailijaa. Kaikki edellä kerrottu oli jotenkin niin luontevaa, jotenkin sitä ihmettelee nykyisin.
Tarinan pointtina oli kertoa, miksi itsensä esiin tuominen ei ole minulle mitenkään kummallista tai häpeiltävää. Luulen, että tällä seitsemän kuukautta kestäneellä ajanjaksolla on oma merkityksensä asiaan. Tosin siihen aikaan kehittyi minulle myös ajatus, että kannattaa pyrkiä parisuhteeseen. Ajattelin, että kyllä minäkin haluan, kun noilla kavereillakin on. Myöhemmin luovuin täysin ajatuksesta ja luulen, että minua on sivistänyt hyvin paljon tuo edellä mainittu realismi, jota pääsin kuulemaan. Vaikka blogin tarinoissa käsittelen panemista, joudun lukijoiden mieliharmiksi kertomaan, että tähän aiheeseen ei liity persepanoa, eikä edes suihinottoa. Kaikkien meidän kolmen herran suuntautuminen oli vahvasti heteroa ja luulen, että tilanne on edelleen ennallaan.
Jonkin aikaa sitten tapasin korpraali MS:n ja kysyin häneltä, oletko tutustunut blogiini. Olin antanut osoitteen hänelle aiemmin. Korpraali MS kertoi lukeneensa tarinoita pitkään ja kertoi huomanneensa, että kirjoittaja kuulostaa todella tutulta. Sen jälkeen sain kuulla yhden suurimmista kunnioituksista, mitä olen elämäni aikana saanut. Kaveri yli kahdenkymmenen vuoden ajalta sanoo seuraavan kommentin: -Susta on Geijo tullut kunnon sika! Jollakin kieron humoristisella tavalla tämä hyvinkin kyseenalainen kehu lämmitti minua suunnattoman paljon.
Seuraavaksi mietin, miksi minulle on luontevaa kertoa siten, että häpäisen itseni samalla. Ensinnäkin minä en jaksa kiillottaa kilpeäni ja elää jotenkin mallikelpoista elämää ja toiseksi tärkeäksi syyksi mainitsisin ympäristön, jossa olen viettänyt aikaa. Tämä aika oli minulla silloin, kun suoritin varusmiespalvelusta. Ensimmäinen vajaa puoli vuotta meni monelle tavallisella tavalla yhteismajoituksessa n.10 henkilön tuvissa, kunnes loppuaika palveluksesta vierähti kahden tupakaverin kanssa samassa huoneessa. Kyseisenä ajanjaksona kerkiää tutustumaan ihmiseen aika perusteellisesti, enkä tarkoita tässä mitään homoiluosastoa, vaan henkisesti. Ensimmäisinä päivinä minua vitutti suunnattomasti herrojen heidän silloisile tyttöystävilleen soittamat puhelut, jouduin kuuntelemaan käytännössä kaiken, mitä heidän seurusteluunsa, kotiinsa ja seksielämäänsä kuului. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että minusta alkoi tuntua hyvin luonnolliselta kuulla heidän elämästään.
Älä surruuttele nyt liikoja, tai ei mun pili tunnu enää missään, jutteli korpraali MS naiselleen alkuviikosta, kun viikonloppuna oli käyty hankkimassa alanliikkeestä uusi hieromasauva. Korpraali HM taas keskusteli naisensa kanssa abortista, kun vahingonlaukaus oli päässyt käymään, kuuliin asiasta kaikki vaiheet harkinnasta toteutukseen. Tutuksi kävivät herrat, tai toinen oli tuttu jo vuosien takaa ja tutuksi tuli myös heidän parisuhteensa. Korpraali HM rasvaili munaansa ihottuman takia tuvassa täysin häpeilemättä seuraamme, minä nukuin alasti ja runkkasin kerran kilpaa korpraali MS;n kanssa. Kyseisen kilpailun minä voitin tulemalla ensin, erektio meinasi vain välillä hävitä, kun alkoi naurattaa niin saatanasti, kun katsoi kanssa kilpailijaa. Kaikki edellä kerrottu oli jotenkin niin luontevaa, jotenkin sitä ihmettelee nykyisin.
Tarinan pointtina oli kertoa, miksi itsensä esiin tuominen ei ole minulle mitenkään kummallista tai häpeiltävää. Luulen, että tällä seitsemän kuukautta kestäneellä ajanjaksolla on oma merkityksensä asiaan. Tosin siihen aikaan kehittyi minulle myös ajatus, että kannattaa pyrkiä parisuhteeseen. Ajattelin, että kyllä minäkin haluan, kun noilla kavereillakin on. Myöhemmin luovuin täysin ajatuksesta ja luulen, että minua on sivistänyt hyvin paljon tuo edellä mainittu realismi, jota pääsin kuulemaan. Vaikka blogin tarinoissa käsittelen panemista, joudun lukijoiden mieliharmiksi kertomaan, että tähän aiheeseen ei liity persepanoa, eikä edes suihinottoa. Kaikkien meidän kolmen herran suuntautuminen oli vahvasti heteroa ja luulen, että tilanne on edelleen ennallaan.
Jonkin aikaa sitten tapasin korpraali MS:n ja kysyin häneltä, oletko tutustunut blogiini. Olin antanut osoitteen hänelle aiemmin. Korpraali MS kertoi lukeneensa tarinoita pitkään ja kertoi huomanneensa, että kirjoittaja kuulostaa todella tutulta. Sen jälkeen sain kuulla yhden suurimmista kunnioituksista, mitä olen elämäni aikana saanut. Kaveri yli kahdenkymmenen vuoden ajalta sanoo seuraavan kommentin: -Susta on Geijo tullut kunnon sika! Jollakin kieron humoristisella tavalla tämä hyvinkin kyseenalainen kehu lämmitti minua suunnattoman paljon.
maanantai 13. kesäkuuta 2011
MERJA
Työkiireet pitivät minut tehokkaasti rakkaan harrastukseni parista muutaman kuukauden ajan, kunnes uusi vuosi toi uudet kujeet ja pääsin tekemään pitkän tauon jälkeen ensimmäisen pillustusreissuni suomen Ateenaan. Reissuun lähtiessäni en itseasiassa tiennyt, että tavaraa saattaisi olla tarjolla, tai koskapa sitä nyt tietäisikään. Lähdin reissuun perjantaina iltapäivällä ja noudin kollegani kyytiin matkan varrelta. Auton parkkeerasin hotellin parkkihalliin ennakkosuunnitelmien mukaisesti jo menomatkalla ja hankimme kollegani kanssa kyydin varsinaiselle illan tapahtumapaikalle. Illanvietto, johon sisältyi työpalaveri, oli yksinkertaisesti aivan perseestä, tylsiä vanhempien miesten työjorinoita, paikalla ainoastaan yksi nainen ja vaikka viehättävä olikin, en viitsinyt paria hymyjen vaihtoa kummallisempaa tehdä.
Olin edellä mainitun kollegan kanssa ainoa, joka keskittyi tilaisuudessa keskiketterän nauttimiseen tositarkoituksella. Ilmaiseksi hankittu nousuhumala olikin ainoa syy, minkä takia viihdyin tilaisuudessa yhtään pidempään mitä pakollinen osuus olisi edellyttänyt. Kymmenen jälkeen väki oli kutistunut puoleen tusinaan ja lähdimme humalaisen kollegamme kanssa viimeisen paikalta poistuvan auton kyydissä kaupungille. Kaupungin kuulun junttibaarin hämärässä kollegani puntaroi humalaansa ja pelkäsinkin jo, että onkohan hänestä tänään lähtijäksi mihinkään. Rauhallisesti juotu olut ja pieni tuumaustauko aikaansaivat idean, että seuraavaksi hotellin yökerhoon, jonka alakerrassa autonikin oli parkissa.
Baaritiskin läheisyydessä juttusilleni tuli tumma, neljänkympin ylittänyt nainen, jolla oli seuranaan vaalea ystävättärensä, nimestä en nyt ole varma, mutta kutsutaan häntä nyt vaikka Heliksi. Tumma nainen oli nimeltään Merja, lisäksi osoittautui, ettei meistä kumpikaan osannut tanssia. Kävimme kuitenkin nojailemassa toisiimme tanssilattialla, palatessamme baaritiskille oli kollegallani jo läheinen keskustelu Helin kanssa käynnissä. Illan vietto baarissa huipentui siihen kun Merja kysyi minulta, mitä me tehdään seuraavaksi? Sano sinä se ääneen, jos meillä olisi vaikka samanlaisia ajatuksia, vastasin. Minä en kehtaa sanoa sitä ääneen, jos sinä sanoisit sen, hän totesi. Mielestäni me voitaisiin lähteä minun hotellihuoneeseen ja naida kunnolla, vastasin hänelle silmiäni räpäyttämättä. Seuraavaksi Merja totesi hyvin arkipäiväisesti ystävättärellensä ja kollegalleni, että voitaisiin mennä naimaan minun hotellihuoneeseeni.
Poistuimme baarista ja narikassa tapahtui kommellus, etsin narikkalappua kuumeisesti ja kysyin kollegaltani, onko se hänellä, sillä mielestäni annoin sen hänelle. Viimein hän kaivoi sen pers- taskustaan ja saimme takit matkaamme. Hieman enemmän humalaisempi kollegani jäi heittämään juttua portsarien kanssa ja minä siirryin naisten kanssa hotellihuoneeseen. Hotellihuoneessa otimme baarikaapista juomat ja niitä nauttiessamme Merja alkoi ehdotella kimppakivaa. Vastasin heti, että hyvä jos sain yhden naisen jotenkin tyydytettyä, mitenkään en pystyisi kahta hoitelemaan. Heli ikävöi samalla kollegaani, joten päätin soittaa hänelle ja pyytää hänet jatkoille hotellihuoneeseen. Kollegani saapui paikalle nopeasti ja sai myös kimppuunsa selvästi kiimaisen ja ihastuneen Helin. Tässä vaiheessa Merja totesi vaativasti, että nyt voitaisiin naida ja häneltä saa kortsuja. Kollegani poistui hotellihuoneen eteiseen nainen kimpussaan ja sieltä ilmeisesti hotellihuoneen vessaan. Minä himmensin valaistusta ja heittelin vaatteita vähemmäksi, samoin teki myös Merja.
Kiimaisen yhteisenhetkemme jälkeen päivitimme tilannetta, vessasta kuului vielä vaimea, tasainen jytke, sellainen voisin kuvitella saavan alkunsa vaikka siitä, kun jalka ottaa naidessa kiinni seinään. Pukeutuessamme Merjan kanssa, hän kertoi minulle pyrkivänsä saamaan aina vierasta miestä kun on tyttöjen kanssa baarissa. Kotona häntä odottivat kuulemma aviomies ja kolme lasta. Seuraavasi vessasta saapuivat kollegani muikea ilme kasvoillaan ja Heli, joka alkoi kyynelehtiä. Ilmeisesti Helille ei vieraissa käynti tapahtunut samalla rutiinilla, kuin se tapahtui Merjalle. Merja tiedusteli olivatko kaikki saaneet, hän ainakin kuulemma oli saanut. Merja vannotti minulle, ettet sitten ole tuntevinasi minua, jos olet aamupalalla samaan aikaan. Naiset poistuivat huoneesta ja kollegani jäi loikoilemaan tyhjälle naapurisängylle. Kollegani halusi tupakalle ja pyysi minua seuraksi. Lähdimme ulos ja kollegani suuntasi ilmeisesti tupakan jälkeen taksijonoon. Minä palasin hotellihuoneeseeni ja menin ensi töikseni istumaan paskalle.
Nautinnollinen istuntoni keskeytyi, kun oveeni koputettiin. Koputettiin toistekin, ajattelin siellä olevan kollegani, joka olisi saanut päähänpiston palata takaisin. Odota tulen kohta avaamaan, olen nyt paskalla, vastasin. Koputtaja ei hellittänyt ja menin alasti avaamaan oven. Oven takana oli Merja ja hän kertoi tulleensa etsimään kadonnutta käsilaukkuaan. Pieni hotellihuone tarkastettiin äkkiä ja todettiin, ettei siellä ole kyllä mitään käsilaukkua. Ihmettelin, eikö häntä hermostuta yhtään kun ei tiedä missä käsilaukku on. Seuraava kysyvä kommentti vahvisti epäillykseni käsilaukun etsinnästä olevan tekosyy: - Nähdäänkö huomenna? Eikös me juuri aiemmin sovittu, ettei me tunneta jos nähdään, vastasin. Toivottelin huoneen ovella hänelle hyvät yöt ja pääsin viimein viettämään laatuaikaa itseni kanssa lämpimän suihkun merkeissä.
Hotellin aamupalalla ei kummastakaan naisesta näkynyt jälkeäkään. Kollegani soitti minulle iltapäivällä ja valitteli, ettei muista eilisestä oikein mitään. Kerroin hänelle, että minä nain hotellihuoneessa Merjaa ja sinä sammuit hotellihuoneen vessaan. Lienee parasta muistaa illan tapahtumat juuri tuolla tavalla. Minä olen aina kertonut, että olen viimeinen mies arvostelemaan kenenkään moraalia, enkä sitä ala tekemään nytkään. Kuitenkin minua jotenkin huvittaa se, että minä olin tämän tarinan nelikosta ainoa, joka ei ole naimisissa saati edes parisuhteessa. Vielä enemmän minua huvittaa tämän Merjan rutinoituneisuus vieraissa käymiseen. Korkeasti koulutettu, kolmen lapsen perheenäiti ja naimisissa, kaikesta näki hänelle tämän olevan tuttua touhua. En moralisoi, mutta ei tämä kokemus ainakaan lisännyt minun kiinnostustani hakeutua parisuhteeseen.
Olin edellä mainitun kollegan kanssa ainoa, joka keskittyi tilaisuudessa keskiketterän nauttimiseen tositarkoituksella. Ilmaiseksi hankittu nousuhumala olikin ainoa syy, minkä takia viihdyin tilaisuudessa yhtään pidempään mitä pakollinen osuus olisi edellyttänyt. Kymmenen jälkeen väki oli kutistunut puoleen tusinaan ja lähdimme humalaisen kollegamme kanssa viimeisen paikalta poistuvan auton kyydissä kaupungille. Kaupungin kuulun junttibaarin hämärässä kollegani puntaroi humalaansa ja pelkäsinkin jo, että onkohan hänestä tänään lähtijäksi mihinkään. Rauhallisesti juotu olut ja pieni tuumaustauko aikaansaivat idean, että seuraavaksi hotellin yökerhoon, jonka alakerrassa autonikin oli parkissa.
Baaritiskin läheisyydessä juttusilleni tuli tumma, neljänkympin ylittänyt nainen, jolla oli seuranaan vaalea ystävättärensä, nimestä en nyt ole varma, mutta kutsutaan häntä nyt vaikka Heliksi. Tumma nainen oli nimeltään Merja, lisäksi osoittautui, ettei meistä kumpikaan osannut tanssia. Kävimme kuitenkin nojailemassa toisiimme tanssilattialla, palatessamme baaritiskille oli kollegallani jo läheinen keskustelu Helin kanssa käynnissä. Illan vietto baarissa huipentui siihen kun Merja kysyi minulta, mitä me tehdään seuraavaksi? Sano sinä se ääneen, jos meillä olisi vaikka samanlaisia ajatuksia, vastasin. Minä en kehtaa sanoa sitä ääneen, jos sinä sanoisit sen, hän totesi. Mielestäni me voitaisiin lähteä minun hotellihuoneeseen ja naida kunnolla, vastasin hänelle silmiäni räpäyttämättä. Seuraavaksi Merja totesi hyvin arkipäiväisesti ystävättärellensä ja kollegalleni, että voitaisiin mennä naimaan minun hotellihuoneeseeni.
Poistuimme baarista ja narikassa tapahtui kommellus, etsin narikkalappua kuumeisesti ja kysyin kollegaltani, onko se hänellä, sillä mielestäni annoin sen hänelle. Viimein hän kaivoi sen pers- taskustaan ja saimme takit matkaamme. Hieman enemmän humalaisempi kollegani jäi heittämään juttua portsarien kanssa ja minä siirryin naisten kanssa hotellihuoneeseen. Hotellihuoneessa otimme baarikaapista juomat ja niitä nauttiessamme Merja alkoi ehdotella kimppakivaa. Vastasin heti, että hyvä jos sain yhden naisen jotenkin tyydytettyä, mitenkään en pystyisi kahta hoitelemaan. Heli ikävöi samalla kollegaani, joten päätin soittaa hänelle ja pyytää hänet jatkoille hotellihuoneeseen. Kollegani saapui paikalle nopeasti ja sai myös kimppuunsa selvästi kiimaisen ja ihastuneen Helin. Tässä vaiheessa Merja totesi vaativasti, että nyt voitaisiin naida ja häneltä saa kortsuja. Kollegani poistui hotellihuoneen eteiseen nainen kimpussaan ja sieltä ilmeisesti hotellihuoneen vessaan. Minä himmensin valaistusta ja heittelin vaatteita vähemmäksi, samoin teki myös Merja.
Kiimaisen yhteisenhetkemme jälkeen päivitimme tilannetta, vessasta kuului vielä vaimea, tasainen jytke, sellainen voisin kuvitella saavan alkunsa vaikka siitä, kun jalka ottaa naidessa kiinni seinään. Pukeutuessamme Merjan kanssa, hän kertoi minulle pyrkivänsä saamaan aina vierasta miestä kun on tyttöjen kanssa baarissa. Kotona häntä odottivat kuulemma aviomies ja kolme lasta. Seuraavasi vessasta saapuivat kollegani muikea ilme kasvoillaan ja Heli, joka alkoi kyynelehtiä. Ilmeisesti Helille ei vieraissa käynti tapahtunut samalla rutiinilla, kuin se tapahtui Merjalle. Merja tiedusteli olivatko kaikki saaneet, hän ainakin kuulemma oli saanut. Merja vannotti minulle, ettet sitten ole tuntevinasi minua, jos olet aamupalalla samaan aikaan. Naiset poistuivat huoneesta ja kollegani jäi loikoilemaan tyhjälle naapurisängylle. Kollegani halusi tupakalle ja pyysi minua seuraksi. Lähdimme ulos ja kollegani suuntasi ilmeisesti tupakan jälkeen taksijonoon. Minä palasin hotellihuoneeseeni ja menin ensi töikseni istumaan paskalle.
Nautinnollinen istuntoni keskeytyi, kun oveeni koputettiin. Koputettiin toistekin, ajattelin siellä olevan kollegani, joka olisi saanut päähänpiston palata takaisin. Odota tulen kohta avaamaan, olen nyt paskalla, vastasin. Koputtaja ei hellittänyt ja menin alasti avaamaan oven. Oven takana oli Merja ja hän kertoi tulleensa etsimään kadonnutta käsilaukkuaan. Pieni hotellihuone tarkastettiin äkkiä ja todettiin, ettei siellä ole kyllä mitään käsilaukkua. Ihmettelin, eikö häntä hermostuta yhtään kun ei tiedä missä käsilaukku on. Seuraava kysyvä kommentti vahvisti epäillykseni käsilaukun etsinnästä olevan tekosyy: - Nähdäänkö huomenna? Eikös me juuri aiemmin sovittu, ettei me tunneta jos nähdään, vastasin. Toivottelin huoneen ovella hänelle hyvät yöt ja pääsin viimein viettämään laatuaikaa itseni kanssa lämpimän suihkun merkeissä.
Hotellin aamupalalla ei kummastakaan naisesta näkynyt jälkeäkään. Kollegani soitti minulle iltapäivällä ja valitteli, ettei muista eilisestä oikein mitään. Kerroin hänelle, että minä nain hotellihuoneessa Merjaa ja sinä sammuit hotellihuoneen vessaan. Lienee parasta muistaa illan tapahtumat juuri tuolla tavalla. Minä olen aina kertonut, että olen viimeinen mies arvostelemaan kenenkään moraalia, enkä sitä ala tekemään nytkään. Kuitenkin minua jotenkin huvittaa se, että minä olin tämän tarinan nelikosta ainoa, joka ei ole naimisissa saati edes parisuhteessa. Vielä enemmän minua huvittaa tämän Merjan rutinoituneisuus vieraissa käymiseen. Korkeasti koulutettu, kolmen lapsen perheenäiti ja naimisissa, kaikesta näki hänelle tämän olevan tuttua touhua. En moralisoi, mutta ei tämä kokemus ainakaan lisännyt minun kiinnostustani hakeutua parisuhteeseen.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
KEINE ZEIT!
Tämä blogikirjoitus tulee poikkeamaan varsin paljon totutuista, mutta yleisön pyynnöstä kirjoittaja on valmis menemään vaikka solmuun. Kirjoitus on enemmänkin matkapäiväkirja kuin tyypillinen tarina jostakin naisesta ja eihän kirjoittaja edes tietä tässä tarinassa esiintyvien naisten nimiä. Mutta tässäkin tarinassa Geijon sormissa on sillin hajua, joten olkaapa hyvät.
Juhannuspyhien päätteeksi sunnuntaina kaksi miestä pohtii omissa osoitteissaan, mitä tulisi matkalaukkuun pakata ja mitä ei. Toinen oli jännittänyt juhannuksen kotonaan, että selviääkö hän flunssastaan ja pääseekö lähtemään maanantaina matkaan. Toinen oli ollut ruotsinlaivalla juhannuksen varmasti vähemmän jännittäen, mutta kaiketi ainakin loppuristeilystä miettien, selviääkö hän maanantaina reissuun. Sunnuntai- iltana puhelimessa viimehetken tuumaukset ja aikatauluntäsmennykset ja toteamus, aamulla matkaan. Kokeneet matkaajat saapuvat lentokentälle viimeminuuteilla, nämä ensikertalaiset kaiketi kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Pirkkalan karjasuoja oli näille matkaajille jo sinänsä uusi kokemus, itse suihkuputkesta puhumattakaan. Kaikesta huolimatta pelättyä pahoinvointia lennolla ei esiintynyt ja seuraamme oli liittynyt vielä viehättävä kieltenopettaja, joka ei hylännyt meitä heti edes vieraassa maassa.
Kaunis opettajattaremme joutui nousemaan bussiin ja me siirryimme hämmästelemän tilannetta lähimmälle terassille limonadin ääreen. Meillä oli reilu tunti aikaa, ennen kuin vuokraamamme auto olisi noudettavissa. Selvinpäin, rohkeutta keräten, avasimme viimein hieman ennen sovittua aikaa autovuokraamon oven. Kotvasen kuluttua oli ensimmäinen asiointi paikallisen vuokraamon kanssa suoritettu ja herrat matkalla vuokraamon parkkihalliin noutamaan autoaan. Ennalta sovittua työnjakoa noudattaen, nousi Vara-Mantu rattiin ja Geijo kartturiksi. Tässä vaiheessa meillä ei ollut sen tarkempia suunnitelmia, kuin kaupungista heti pois maaseudulle ja suunta kohti etelää. Edellä mainittua suunnitelmaa ajatellen, käytössämme ollut Autoliiton Saksan tiekartta palveli meitä oikein hyvin.
Maanantaina, siis ensimmäisenä päivänämme Saksassa, muistuu kirkkaimpina asioina mieleen edellä mainittu auton vuokraus, ensimmäinen kaupassa käynti, ensimmäinen ruokailu saksalaisessa Mäkkärissä ja hotellin etsintä. Tämä kaikki kuulostaa ulkopuolisesta hölmöltä, mutta täytyy sanoa, että sen verran ainutlaatuisia kokemuksia kaikki, ettei erotiikka osastoa tullut ensimmäisinä päivinä juuri ajateltua. Tiistaina lähdettiin hotellilta retkeilemään ja ajattelimme käydä jossakin automuseossa. Emme sitten käyneetkään missä tahansa museossa, vaan Wolfsburgin Autostadissa. Tiistaipäivälle tulikin ajokilometrejä kerrakseen ja Mäkkäri päivällisen voimalla jaksoimme palata illalla hotellille nauttimaan ilta-auringosta ja oluesta.
Keskiviikkoaamuna jouduimme hyvästelemään Park hotel Mindenin isäntäperheen viehättävän äidin ja tyttären, Geijolle olisi kelvannut kernaasti molemmat ja Vara-Mantullekin ainakin tytär. Keskiviikolle oli ohjelmassa Navigaattorin ostaminen Recklinghausenista, siirtyminen reilusti etelämmäksi Saksaa ja uuden yöpymispaikan valinta. Uudeksi kaupungiksi valikoitui Koblenz ja sieltä hotelli rautatieasemaa vastapäätä. Koblenz toimi tukikohtanamme seuraavat kaksi yötä. Blogin kannalta mielenkiintoisin hetki olikin juuri Koblenzissa vietetty reissun viimeinen ilta. Torstai-iltana Polomme jäädessä siltä päivältä parkkihalliin seuraavaa päivää odottamaan, aloittelimme päivän rennompaa osuutta terassilla oluen merkeissä. Alkuiltaan mahtui niin ruokailua kiinalaisessa ravintolassa, kuin olutta ties kuinka monella terassilla.
Ilta alkoi huipentua, kun päädyimme taksin kyydillä Rhein ja Mosel joen risteyskohtaan, joka tuntee nimen Deutsches Ecke. Siellä joimme taas tietysti olutta ja paluumatkalla keskustaa kohti pistäydyimme useammassa kuppilassa. Kävellessämme keskustaa kohti puhelimme, mahtaakohan näiltä kaduilta löytyä maksullisia naisia? Asia vaivasi kahta humalaista suomalaisturistia niin paljon, että päädyin esittämään taksikuskille kysymyksen: -Wo finden wir Nutten? Taksikuski palveli meitä hyvin ja kertoi, ettei niitä Koblenzista löydy, mutta pienen ajomatkan päästä kylläkin. Pian olimmekin taksin kyydissä matkalla koblenzin pohjoispuolelle paikkaan, jonka tunnistimme kyllä jo pihaan saapuessa täyden palvelun taloksi. Taksikuski johdatti meidät vaalean naisen puheille joka sujuvalla englannin kielellä kertoi meille palveluista. Istuimme eräänlaisessa eteisessä, meille tarjottiin oluet ja saimme katsella tyttöjä, jotka kävivät vähissä vaatteissa pyörähtämässä eteisessä näytillä.
Tytöt olivat menneet ja vaalea naisen tenttasi, oliko tytöissä jotain vikaa, kun emme olleet valinneet ketään. Huomasimme seuraavaksi ongelman, kummallakaan meistä ei ollut kuin 50 euroa käteistä rahaa, palvelut maksoivat normaalisti kuitenkin 100 euroa per henkilö. Lykkäsin viisikymppistä Vara-mantulle, joka taas tyrkyttää ne takaisin minulle. Vaalea nainen tarjoaa talon autoa käyttöömme, jotta voimme käydä hakemassa lisää rahaa automaatista, vahvan humalan takia ymmärrämme kuitenkin kieltäytyä moisesta. Rahat jäävät lopulta minulle, Vara-Mantun poistuessa paikalta. Vaalea nainen viittoo minut peräänsä huoneeseen, jossa on leveä sänky.
Vara-Mantu oli siirtynyt aulaan odottelemaan minua ja oli keskustellut tyttöjen kanssa englanniksi. Tytöt olivat kyselleet syytä, miksei hänelle olleet tytöt kelvanneet, hän oli vastannut vaimon odottavan suomessa ja olevansa kykenemätön moiseen toimintaan. Mustaihoinen tyttö oli tehnyt ohittamattoman tarjouksen, josta oli ollut vaikea kieltäytyä, suihinotto kolmellakympillä. Kollegani valkoinen valhe pelasti meidät sinä iltana suuremmilta ongelmilta, joita olisi saattanut koitua bordellin miespuolisesta henkilökunnasta.
Geijo oli toisaalla vaalean tytön kanssa riisu utumassa, jonka jälkeen hän komensi Geijon suihkuun. Pesiessäni kikkeliäni tyttö tui otti toimitustani silmä kovana. Lopulta ymmärsin, ettei hätäisesti suoritettu peseytymiseni riittänyt hänelle, vaan hän tuli kuuraamaan kikkelini huolellisesti. Oltuaan tyytyväinen pesuun, minut komennettiin satulaan ja käskettiin englanniksi, ei sormia toosaan. Laita sitten perkele itse sisään, ajattelin. Aikani puuhasteltuani ja katsellessani upeita takanäköaloja, ilmeisesti puolen tunnin kuluttua, havahduin Lauseeseen: - Keine Zeit! Lausehan tarkoittaa, ettei ole aikaa, siispä oli aika siirtyä taas pesulle.
Poistuttuani huoneesta takaisin aulaan, ilahduin kollegani näkemisestä ja voimme turvallisin mielin poistua saman taksin kyytiin, joka oli meidät paikalle tuonutkin. Humalatilastamme antaa parhaimman käsityksen se, että taksikuski kyseli minulta paluumatkalla, olinko huonovointinen. Toinen mielenkiintoinen piirre on se, että meillä oli pitkään pieniä erimielisyyksiä tapahtumien kulusta illan aikana, kun muistikuvamme olivat hieman hataria. Yhdessä saimme kuitenkin palapelin kasattua ja illan tarkka kulku alkoi lopulta hahmottua. Seuraavana päivänä hieman pahanolon saattelemana laitoimme reissun pakettiin ja tulimme takaisin lentokoneella suomeen. Viimeisenä iltana tapahtui se, mistä kaikki aina turisteja varoittavat, mutta me selvisimme kaikesta kunnialla, tai tiedä siitä kunniasta, mutta hengissä ja terveenä.
Minua jäi reissusta harmittamaan ainoastaan se, että jälkeenpäin matkatoveriani jäi kaduttamaan, kun ei kokenut sitä mustan tytön suihinottoa. Mutta Geijo lupaa tässä julkisesti, vielä tulet sen toveri kokemaan ja minä kustannan sen. Vara-Mantu oli kommentoinut reissua ytimekkäästi ensitunnelmia Suomessa kysyttäessä: -Geijo sai, minä en. Sen suhteen olisi reissu saanut mennä paremmin.
Juhannuspyhien päätteeksi sunnuntaina kaksi miestä pohtii omissa osoitteissaan, mitä tulisi matkalaukkuun pakata ja mitä ei. Toinen oli jännittänyt juhannuksen kotonaan, että selviääkö hän flunssastaan ja pääseekö lähtemään maanantaina matkaan. Toinen oli ollut ruotsinlaivalla juhannuksen varmasti vähemmän jännittäen, mutta kaiketi ainakin loppuristeilystä miettien, selviääkö hän maanantaina reissuun. Sunnuntai- iltana puhelimessa viimehetken tuumaukset ja aikatauluntäsmennykset ja toteamus, aamulla matkaan. Kokeneet matkaajat saapuvat lentokentälle viimeminuuteilla, nämä ensikertalaiset kaiketi kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Pirkkalan karjasuoja oli näille matkaajille jo sinänsä uusi kokemus, itse suihkuputkesta puhumattakaan. Kaikesta huolimatta pelättyä pahoinvointia lennolla ei esiintynyt ja seuraamme oli liittynyt vielä viehättävä kieltenopettaja, joka ei hylännyt meitä heti edes vieraassa maassa.
Kaunis opettajattaremme joutui nousemaan bussiin ja me siirryimme hämmästelemän tilannetta lähimmälle terassille limonadin ääreen. Meillä oli reilu tunti aikaa, ennen kuin vuokraamamme auto olisi noudettavissa. Selvinpäin, rohkeutta keräten, avasimme viimein hieman ennen sovittua aikaa autovuokraamon oven. Kotvasen kuluttua oli ensimmäinen asiointi paikallisen vuokraamon kanssa suoritettu ja herrat matkalla vuokraamon parkkihalliin noutamaan autoaan. Ennalta sovittua työnjakoa noudattaen, nousi Vara-Mantu rattiin ja Geijo kartturiksi. Tässä vaiheessa meillä ei ollut sen tarkempia suunnitelmia, kuin kaupungista heti pois maaseudulle ja suunta kohti etelää. Edellä mainittua suunnitelmaa ajatellen, käytössämme ollut Autoliiton Saksan tiekartta palveli meitä oikein hyvin.
Maanantaina, siis ensimmäisenä päivänämme Saksassa, muistuu kirkkaimpina asioina mieleen edellä mainittu auton vuokraus, ensimmäinen kaupassa käynti, ensimmäinen ruokailu saksalaisessa Mäkkärissä ja hotellin etsintä. Tämä kaikki kuulostaa ulkopuolisesta hölmöltä, mutta täytyy sanoa, että sen verran ainutlaatuisia kokemuksia kaikki, ettei erotiikka osastoa tullut ensimmäisinä päivinä juuri ajateltua. Tiistaina lähdettiin hotellilta retkeilemään ja ajattelimme käydä jossakin automuseossa. Emme sitten käyneetkään missä tahansa museossa, vaan Wolfsburgin Autostadissa. Tiistaipäivälle tulikin ajokilometrejä kerrakseen ja Mäkkäri päivällisen voimalla jaksoimme palata illalla hotellille nauttimaan ilta-auringosta ja oluesta.
Keskiviikkoaamuna jouduimme hyvästelemään Park hotel Mindenin isäntäperheen viehättävän äidin ja tyttären, Geijolle olisi kelvannut kernaasti molemmat ja Vara-Mantullekin ainakin tytär. Keskiviikolle oli ohjelmassa Navigaattorin ostaminen Recklinghausenista, siirtyminen reilusti etelämmäksi Saksaa ja uuden yöpymispaikan valinta. Uudeksi kaupungiksi valikoitui Koblenz ja sieltä hotelli rautatieasemaa vastapäätä. Koblenz toimi tukikohtanamme seuraavat kaksi yötä. Blogin kannalta mielenkiintoisin hetki olikin juuri Koblenzissa vietetty reissun viimeinen ilta. Torstai-iltana Polomme jäädessä siltä päivältä parkkihalliin seuraavaa päivää odottamaan, aloittelimme päivän rennompaa osuutta terassilla oluen merkeissä. Alkuiltaan mahtui niin ruokailua kiinalaisessa ravintolassa, kuin olutta ties kuinka monella terassilla.
Ilta alkoi huipentua, kun päädyimme taksin kyydillä Rhein ja Mosel joen risteyskohtaan, joka tuntee nimen Deutsches Ecke. Siellä joimme taas tietysti olutta ja paluumatkalla keskustaa kohti pistäydyimme useammassa kuppilassa. Kävellessämme keskustaa kohti puhelimme, mahtaakohan näiltä kaduilta löytyä maksullisia naisia? Asia vaivasi kahta humalaista suomalaisturistia niin paljon, että päädyin esittämään taksikuskille kysymyksen: -Wo finden wir Nutten? Taksikuski palveli meitä hyvin ja kertoi, ettei niitä Koblenzista löydy, mutta pienen ajomatkan päästä kylläkin. Pian olimmekin taksin kyydissä matkalla koblenzin pohjoispuolelle paikkaan, jonka tunnistimme kyllä jo pihaan saapuessa täyden palvelun taloksi. Taksikuski johdatti meidät vaalean naisen puheille joka sujuvalla englannin kielellä kertoi meille palveluista. Istuimme eräänlaisessa eteisessä, meille tarjottiin oluet ja saimme katsella tyttöjä, jotka kävivät vähissä vaatteissa pyörähtämässä eteisessä näytillä.
Tytöt olivat menneet ja vaalea naisen tenttasi, oliko tytöissä jotain vikaa, kun emme olleet valinneet ketään. Huomasimme seuraavaksi ongelman, kummallakaan meistä ei ollut kuin 50 euroa käteistä rahaa, palvelut maksoivat normaalisti kuitenkin 100 euroa per henkilö. Lykkäsin viisikymppistä Vara-mantulle, joka taas tyrkyttää ne takaisin minulle. Vaalea nainen tarjoaa talon autoa käyttöömme, jotta voimme käydä hakemassa lisää rahaa automaatista, vahvan humalan takia ymmärrämme kuitenkin kieltäytyä moisesta. Rahat jäävät lopulta minulle, Vara-Mantun poistuessa paikalta. Vaalea nainen viittoo minut peräänsä huoneeseen, jossa on leveä sänky.
Vara-Mantu oli siirtynyt aulaan odottelemaan minua ja oli keskustellut tyttöjen kanssa englanniksi. Tytöt olivat kyselleet syytä, miksei hänelle olleet tytöt kelvanneet, hän oli vastannut vaimon odottavan suomessa ja olevansa kykenemätön moiseen toimintaan. Mustaihoinen tyttö oli tehnyt ohittamattoman tarjouksen, josta oli ollut vaikea kieltäytyä, suihinotto kolmellakympillä. Kollegani valkoinen valhe pelasti meidät sinä iltana suuremmilta ongelmilta, joita olisi saattanut koitua bordellin miespuolisesta henkilökunnasta.
Geijo oli toisaalla vaalean tytön kanssa riisu utumassa, jonka jälkeen hän komensi Geijon suihkuun. Pesiessäni kikkeliäni tyttö tui otti toimitustani silmä kovana. Lopulta ymmärsin, ettei hätäisesti suoritettu peseytymiseni riittänyt hänelle, vaan hän tuli kuuraamaan kikkelini huolellisesti. Oltuaan tyytyväinen pesuun, minut komennettiin satulaan ja käskettiin englanniksi, ei sormia toosaan. Laita sitten perkele itse sisään, ajattelin. Aikani puuhasteltuani ja katsellessani upeita takanäköaloja, ilmeisesti puolen tunnin kuluttua, havahduin Lauseeseen: - Keine Zeit! Lausehan tarkoittaa, ettei ole aikaa, siispä oli aika siirtyä taas pesulle.
Poistuttuani huoneesta takaisin aulaan, ilahduin kollegani näkemisestä ja voimme turvallisin mielin poistua saman taksin kyytiin, joka oli meidät paikalle tuonutkin. Humalatilastamme antaa parhaimman käsityksen se, että taksikuski kyseli minulta paluumatkalla, olinko huonovointinen. Toinen mielenkiintoinen piirre on se, että meillä oli pitkään pieniä erimielisyyksiä tapahtumien kulusta illan aikana, kun muistikuvamme olivat hieman hataria. Yhdessä saimme kuitenkin palapelin kasattua ja illan tarkka kulku alkoi lopulta hahmottua. Seuraavana päivänä hieman pahanolon saattelemana laitoimme reissun pakettiin ja tulimme takaisin lentokoneella suomeen. Viimeisenä iltana tapahtui se, mistä kaikki aina turisteja varoittavat, mutta me selvisimme kaikesta kunnialla, tai tiedä siitä kunniasta, mutta hengissä ja terveenä.
Minua jäi reissusta harmittamaan ainoastaan se, että jälkeenpäin matkatoveriani jäi kaduttamaan, kun ei kokenut sitä mustan tytön suihinottoa. Mutta Geijo lupaa tässä julkisesti, vielä tulet sen toveri kokemaan ja minä kustannan sen. Vara-Mantu oli kommentoinut reissua ytimekkäästi ensitunnelmia Suomessa kysyttäessä: -Geijo sai, minä en. Sen suhteen olisi reissu saanut mennä paremmin.
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
SIRPA
Myöhäisen kevään vaihtuessa aikaiseen kesään, oli perjantaisen pillustusreissuni tulos jäämässä täydeksi nollaksi. Suomi oli hullaantunut jääkiekon MM kisoista, minä taas lähinnä keväisestä kiimasta. Yökerho tyhjeni valomerkin jälkeen ja porukka norkoili lämpimässä alkukesän yössä ulko-oven edustalla. Huomasin keskustelevani itseäni vanhemman naisen kanssa, jota kutsuttakoon tässä vaikka Sirpaksi. Hän pyysi minua saattamaan itseään polkupyörälleen, joka oli aivan lähellä baaria. Polkupyörän luona hän kertoi minulle, että naapuripaikkakunnalla esiintyy seuraavana iltana mieluisa esiintyjä ja hän ilmaisi halunsa lähteä sitä katsomaan. Lisäksi hän ilmaisi minulle halunsa suudella minua, tämän toiveen toteutinkin välittömästi. Vaihdoimme lopuksi puhelinnumeroita ja suunnistimme kumpikin omaan osoitteeseemme.
Seuraavana iltapäivänä otin puhelimen käteen ja soitin hänelle. Tiedustelin, monelta lähtisimme katsomaan kyseistä esiintyjää. Hän epäröi aluksi ja kysyi myös minulta, olisinko nyt ihan varma siitä, halusinko todella lähteä hänen kanssaan mihinkään. Vastasin hänelle, etten olisi soittanut, mikäli en olisi tosissani lähdössä hänen kanssaan keikalle. Kaiken lisäksi jatkoin, etten tietenkään halua tuputtautua, mikäli se tuntuisi hänestä vastenmieliseltä. Seuraavaksi sainkin myöntävän vastuksen ja sovittiin kellonaika, milloin tulen häntä noutamaan.
Edellisen yön kaunis, kevättä henkivä kesäilta oli vaihtunut sateiseen pimeyteen, kun tämän iltainen tyylikäs kaunottareni nousi hieman hermostuneena kyytiin. Hermostuneisuus vaihtui pikku hiljaa rentoon rupatteluun, kun hän oli ensin kertonut minulle, ettei yleensä luota miehiin ja oli vielä maininnut ystävälleenkin mihinkä hän oli menossa. Kerroin heti perään hänelle, etten minäkään luota naisiin, joten tasoissahan me tässä asiassa olemme. Herrasmiehenä kustansin daamilleni lipun baariin jossa keikka oli, tilasimme juomat ja istuimme aitiopaikalle keskelle baaria. Keikka eteni ja daamini juotuaan muutaman rentoutui entisestään. Keikan jälkeen hän halusi suudella minua pitkään keskellä baaria, epäillen minun olevan hieman ujo. Sain kuitenkin pisteet kotiin uskallettuani moiseen selvänä, keskellä täyttä baaria.
Väen alkaessa pikku hiljaa poistua baarista, totesimme voivamme lähteä kotimatkalle. Jutustelimme pidellen toisiamme kädestä kiinni samalla, kun ajelin kotikaupunkiamme kohti. Saavuttuamme hänen asunnolleen, pienen näennäisen mietiskelytauon jälkeen, vastasin myöntävästi hänen sanattomaan kysymykseensä siirtymisestä sisälle hänen asuntoonsa. Asunnossa sisällä hän esitteli minulle kotiaan hysteerisen puhetulvan saattelemana. Aikansa kuunneltuani, keskeytin hänen monologinsa suudelmalla todeten, kotisi on viihtyisä, mutta nyt on valitettavasti jotain mielenkiintoisempaa ajateltavaa. Käsien vaelleltua aikansa vartaloillamme sain kuulla hengästyneellä äänellä kysyvän toteamuksen: -Mää en halua tätä, kun mää tiedän mihin tää päättyy, mutta mää haluan sua niin helvetisti, en mää tiedä. En kommentoinut tähän hänen käymään Jaakobin painiin mitenkään, vaan annoin hänen oman halunsa tehdä tehtävänsä kunnes olimme hänen sängyssä ja havahduin kysymykseen: -Onko sulla kortsuja?
Seksi oli aika hyvää, molemmin puolista halua, monipuolista, kokeilevaa ja sitä kesti pitkään. Mieleeni jäi hänen toteamuksensa, sinun täytyy todella tykätä toisesta, kun noin jaksat panostaa. Kyllähän seksiin täytyy panostaa ja toista täytyy haluta, siinä hän on täysin oikeassa, mutta kysehän ei ole niinkään minulla tunteista, vaan lähinnä siitä miltä tuntuu. Unelmien miehen haavekuva alkoi varmaankin hänen kohdallaan säröillä, kun hänen vastusteluistaan huolimatta poistuin omaan kotiini ja torjuin hänen ehdotuksensa yhteisestä aamiaisesta. Totesin hänelle puolileikkisästi, että toivottavasti olin hänelle mieluisa leikkikalu, johon hän vastasi ottavansa mielellään tällaisen leikkikalun.
Viikko vierähti ja seuraavana perjantaina tuli viesti missä tiedusteltiin, mitä hänen leikkikalulleen kuului. Meni pieni tovi ja löysin itseni hänen sohvaltaan, hänet kainalossani jännittämässä Suomen MM jääkiekko- ottelua. Pelissä Suomi voitti ja juhlimme sitä muutaman juoman ja sen jälkeen taas seksin merkeissä. Tälläkään kertaa en jäänyt nukkumaan hänen viereensä. En muista, montako kertaa harrastin seksiä hänen kanssaan, mutta muistan elävästi viimeisen rakastelumme. Hänen udellessa sänkykumppaneistani ja mahdollisesti siitä, oliko minulla tauteja, kerroin hänelle kahden viimeisen panokaverini nimet ajatellen jospa hän saattaisi heidät tuntea. Tämä tieto saattoi hieman järkyttää häntä ja se ilmeni seuraavalla viikolla, kun soitin hänelle vihjaillen, että tekisi mieli hieman pillua.
Hän kieltäytyi ehdotuksestani vedoten, ettei millään jaksa näin usein, naiset tietäen tuohan kuulostaa lähinnä tekosyyltä ja seuraava utelu mielestäni vahvisti sen. -Ethän sää sitten kerro mitään kenellekään tästä meidän välillä tapahtuneesta, kuten kerroit niistä Raijasta ja Riikasta? Enhän tietenkään kerro kenellekään, mutta ajattelin kirjoittaa nettiin sellaisen pienen blogi tekstin meidän välillä tapahtuneesta, vastasin. Heh heh, kirjoita vaan, hän vastasi.
Seuraavana iltapäivänä otin puhelimen käteen ja soitin hänelle. Tiedustelin, monelta lähtisimme katsomaan kyseistä esiintyjää. Hän epäröi aluksi ja kysyi myös minulta, olisinko nyt ihan varma siitä, halusinko todella lähteä hänen kanssaan mihinkään. Vastasin hänelle, etten olisi soittanut, mikäli en olisi tosissani lähdössä hänen kanssaan keikalle. Kaiken lisäksi jatkoin, etten tietenkään halua tuputtautua, mikäli se tuntuisi hänestä vastenmieliseltä. Seuraavaksi sainkin myöntävän vastuksen ja sovittiin kellonaika, milloin tulen häntä noutamaan.
Edellisen yön kaunis, kevättä henkivä kesäilta oli vaihtunut sateiseen pimeyteen, kun tämän iltainen tyylikäs kaunottareni nousi hieman hermostuneena kyytiin. Hermostuneisuus vaihtui pikku hiljaa rentoon rupatteluun, kun hän oli ensin kertonut minulle, ettei yleensä luota miehiin ja oli vielä maininnut ystävälleenkin mihinkä hän oli menossa. Kerroin heti perään hänelle, etten minäkään luota naisiin, joten tasoissahan me tässä asiassa olemme. Herrasmiehenä kustansin daamilleni lipun baariin jossa keikka oli, tilasimme juomat ja istuimme aitiopaikalle keskelle baaria. Keikka eteni ja daamini juotuaan muutaman rentoutui entisestään. Keikan jälkeen hän halusi suudella minua pitkään keskellä baaria, epäillen minun olevan hieman ujo. Sain kuitenkin pisteet kotiin uskallettuani moiseen selvänä, keskellä täyttä baaria.
Väen alkaessa pikku hiljaa poistua baarista, totesimme voivamme lähteä kotimatkalle. Jutustelimme pidellen toisiamme kädestä kiinni samalla, kun ajelin kotikaupunkiamme kohti. Saavuttuamme hänen asunnolleen, pienen näennäisen mietiskelytauon jälkeen, vastasin myöntävästi hänen sanattomaan kysymykseensä siirtymisestä sisälle hänen asuntoonsa. Asunnossa sisällä hän esitteli minulle kotiaan hysteerisen puhetulvan saattelemana. Aikansa kuunneltuani, keskeytin hänen monologinsa suudelmalla todeten, kotisi on viihtyisä, mutta nyt on valitettavasti jotain mielenkiintoisempaa ajateltavaa. Käsien vaelleltua aikansa vartaloillamme sain kuulla hengästyneellä äänellä kysyvän toteamuksen: -Mää en halua tätä, kun mää tiedän mihin tää päättyy, mutta mää haluan sua niin helvetisti, en mää tiedä. En kommentoinut tähän hänen käymään Jaakobin painiin mitenkään, vaan annoin hänen oman halunsa tehdä tehtävänsä kunnes olimme hänen sängyssä ja havahduin kysymykseen: -Onko sulla kortsuja?
Seksi oli aika hyvää, molemmin puolista halua, monipuolista, kokeilevaa ja sitä kesti pitkään. Mieleeni jäi hänen toteamuksensa, sinun täytyy todella tykätä toisesta, kun noin jaksat panostaa. Kyllähän seksiin täytyy panostaa ja toista täytyy haluta, siinä hän on täysin oikeassa, mutta kysehän ei ole niinkään minulla tunteista, vaan lähinnä siitä miltä tuntuu. Unelmien miehen haavekuva alkoi varmaankin hänen kohdallaan säröillä, kun hänen vastusteluistaan huolimatta poistuin omaan kotiini ja torjuin hänen ehdotuksensa yhteisestä aamiaisesta. Totesin hänelle puolileikkisästi, että toivottavasti olin hänelle mieluisa leikkikalu, johon hän vastasi ottavansa mielellään tällaisen leikkikalun.
Viikko vierähti ja seuraavana perjantaina tuli viesti missä tiedusteltiin, mitä hänen leikkikalulleen kuului. Meni pieni tovi ja löysin itseni hänen sohvaltaan, hänet kainalossani jännittämässä Suomen MM jääkiekko- ottelua. Pelissä Suomi voitti ja juhlimme sitä muutaman juoman ja sen jälkeen taas seksin merkeissä. Tälläkään kertaa en jäänyt nukkumaan hänen viereensä. En muista, montako kertaa harrastin seksiä hänen kanssaan, mutta muistan elävästi viimeisen rakastelumme. Hänen udellessa sänkykumppaneistani ja mahdollisesti siitä, oliko minulla tauteja, kerroin hänelle kahden viimeisen panokaverini nimet ajatellen jospa hän saattaisi heidät tuntea. Tämä tieto saattoi hieman järkyttää häntä ja se ilmeni seuraavalla viikolla, kun soitin hänelle vihjaillen, että tekisi mieli hieman pillua.
Hän kieltäytyi ehdotuksestani vedoten, ettei millään jaksa näin usein, naiset tietäen tuohan kuulostaa lähinnä tekosyyltä ja seuraava utelu mielestäni vahvisti sen. -Ethän sää sitten kerro mitään kenellekään tästä meidän välillä tapahtuneesta, kuten kerroit niistä Raijasta ja Riikasta? Enhän tietenkään kerro kenellekään, mutta ajattelin kirjoittaa nettiin sellaisen pienen blogi tekstin meidän välillä tapahtuneesta, vastasin. Heh heh, kirjoita vaan, hän vastasi.
Tilaa:
Kommentit (Atom)