Lukijapalautteena oli joku nainen laittanut minulle seuraavan kommentin blogistani, melkoista itsensä paljastelua. Aloin ajattelemaan asiaa tarkemmin ja ymmärsin, että eiväthän monet haluaisi kertoa edes itsestään mitään vastaavaa, mitä blogissani on tullut esille. Mietin tarkemmin, miksi en erityisemmin välitä siitä, että blogissa olen osittain hyvinkin henkilökohtaisesti esillä. Toki lähes jokainen mies kehuskelee jossain vaiheessa panojutuillaan, mutta minä olenkin kertonut enemmän myös epäonnistumisista. Viihteellisyyskin on toiminut tärkeänä ohjenuorana. Kertominen on jotenkin luontevaa, toki arkielämässä harva tulee suoraa mitään aiheesta kysymään, mutta blogi on siitä hyvä kanava, että sitä ei tarvitse lukea jos ei halua. Yhteenvetona sanon, kerron jos kysytään ja blogista saa lukea, jos haluaa. Mitään itsestäni en pakota ketään tietämään, jollei joku halua tietää. Itsensäpaljastelu taas on sellaista toimintaa, että siinä toinen joutuu näkemään vaikka ei haluaisi.
Seuraavaksi mietin, miksi minulle on luontevaa kertoa siten, että häpäisen itseni samalla. Ensinnäkin minä en jaksa kiillottaa kilpeäni ja elää jotenkin mallikelpoista elämää ja toiseksi tärkeäksi syyksi mainitsisin ympäristön, jossa olen viettänyt aikaa. Tämä aika oli minulla silloin, kun suoritin varusmiespalvelusta. Ensimmäinen vajaa puoli vuotta meni monelle tavallisella tavalla yhteismajoituksessa n.10 henkilön tuvissa, kunnes loppuaika palveluksesta vierähti kahden tupakaverin kanssa samassa huoneessa. Kyseisenä ajanjaksona kerkiää tutustumaan ihmiseen aika perusteellisesti, enkä tarkoita tässä mitään homoiluosastoa, vaan henkisesti. Ensimmäisinä päivinä minua vitutti suunnattomasti herrojen heidän silloisile tyttöystävilleen soittamat puhelut, jouduin kuuntelemaan käytännössä kaiken, mitä heidän seurusteluunsa, kotiinsa ja seksielämäänsä kuului. Hyvin pian kuitenkin huomasin, että minusta alkoi tuntua hyvin luonnolliselta kuulla heidän elämästään.
Älä surruuttele nyt liikoja, tai ei mun pili tunnu enää missään, jutteli korpraali MS naiselleen alkuviikosta, kun viikonloppuna oli käyty hankkimassa alanliikkeestä uusi hieromasauva. Korpraali HM taas keskusteli naisensa kanssa abortista, kun vahingonlaukaus oli päässyt käymään, kuuliin asiasta kaikki vaiheet harkinnasta toteutukseen. Tutuksi kävivät herrat, tai toinen oli tuttu jo vuosien takaa ja tutuksi tuli myös heidän parisuhteensa. Korpraali HM rasvaili munaansa ihottuman takia tuvassa täysin häpeilemättä seuraamme, minä nukuin alasti ja runkkasin kerran kilpaa korpraali MS;n kanssa. Kyseisen kilpailun minä voitin tulemalla ensin, erektio meinasi vain välillä hävitä, kun alkoi naurattaa niin saatanasti, kun katsoi kanssa kilpailijaa. Kaikki edellä kerrottu oli jotenkin niin luontevaa, jotenkin sitä ihmettelee nykyisin.
Tarinan pointtina oli kertoa, miksi itsensä esiin tuominen ei ole minulle mitenkään kummallista tai häpeiltävää. Luulen, että tällä seitsemän kuukautta kestäneellä ajanjaksolla on oma merkityksensä asiaan. Tosin siihen aikaan kehittyi minulle myös ajatus, että kannattaa pyrkiä parisuhteeseen. Ajattelin, että kyllä minäkin haluan, kun noilla kavereillakin on. Myöhemmin luovuin täysin ajatuksesta ja luulen, että minua on sivistänyt hyvin paljon tuo edellä mainittu realismi, jota pääsin kuulemaan. Vaikka blogin tarinoissa käsittelen panemista, joudun lukijoiden mieliharmiksi kertomaan, että tähän aiheeseen ei liity persepanoa, eikä edes suihinottoa. Kaikkien meidän kolmen herran suuntautuminen oli vahvasti heteroa ja luulen, että tilanne on edelleen ennallaan.
Jonkin aikaa sitten tapasin korpraali MS:n ja kysyin häneltä, oletko tutustunut blogiini. Olin antanut osoitteen hänelle aiemmin. Korpraali MS kertoi lukeneensa tarinoita pitkään ja kertoi huomanneensa, että kirjoittaja kuulostaa todella tutulta. Sen jälkeen sain kuulla yhden suurimmista kunnioituksista, mitä olen elämäni aikana saanut. Kaveri yli kahdenkymmenen vuoden ajalta sanoo seuraavan kommentin: -Susta on Geijo tullut kunnon sika! Jollakin kieron humoristisella tavalla tämä hyvinkin kyseenalainen kehu lämmitti minua suunnattoman paljon.
JOHDANTO BLOGIINI
Olessani kuusitoista vuotta vanha, ammattikoulukaverini Letku kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan mies harrastaa seksiä elämänsä aikana keskimäärin viidentoista eri naisen kanssa. Silloin tuo luku kuulosti kovin suurelta ja itse en tietenkään olisi kuvitellut enkä halunnut yltäväni moisiin määriin. Olinhan ollut naisen kanssa vain kerran, enkä voinut mitenkään asiaa ymmärtää, seksi kanssani oli varmasti karmeaa ja silloinkin se kesti valitettavan kauan. Nykyäänkin se kestää kauan, mutta se ei kai ole kuulemma niin hirveää. Tänä päivänä ne maagiset viisitoista naista ovat koettu, enää en suhtaudu naisiin erityisen ihailevasti, vaan kuin mihinkä tahansa karvattomaan eläimeen, joka saattaa vaikka haista pahalle. Edellinen kommentti on suora lainaus Teppo M:n kirjasta 100 naista, joka on toiminut suurena innoittajanani. Tämän blogin kautta käyn läpi sitä muutosta mikä minussa on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana, sitä muutosta joka teki perheenisän rooliin kasvatetusta miehestä henkilön, joka kokee naiset saksan kielen opiskeluun verrattavaksi harrastukseksi.
Edellä mainittua muutosta käyn läpi naisten kautta joihin olen saanut tutustua. Suurimman osan kanssa olen harrastanut seksiä, mutta on joukossa olla muutama, joita en ole onnistunut kellistämään. Tämä kirjoitus toimii esipuheena ja johdantona blogiini. Tavoitteenani on kirjoitta kerran kuukaudessa yhdestä naisesta pieni tarina, olen ajatellut otsikoida tarinat naisten etunimen mukaan ja laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Kirjoitan myös teemaan liittyvistä herkullisista aiheista, vaikkeivät ne sisältäisikään ensimmäistäkään seksikumppanikokelasta. Mainitsematta jätän ne naiset, joita en enää hädin tuskin muista ja taasen ne harvat, joita arvostan yleensä ystävänä/kaverina, heitä ei ole valitettavasti montaakaan. Tarinoissa vilahtaa myös ystäviäni/kavereitani ja heidän henkilöllisyyden salaamiseksi käytän heistä ainoastaan lempinimiä. Tässä vaiheessa annan nöyrimmät kiitokset ystävilleni, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tarinoitani, vaikkeivät aina olisi halunneetkaan. Kirjoituksissani esiintyviä naisia taas kiitän siitä, että ovat antaneet aihetta näille kirjoituksille.
Muutama maininta ja varoitus, ennen kuin ryhdyt lukemaan blogia. Geijon blogi sisältää rajuja tosiasioita elämästä ja etenkin miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta. Mikäli omaat mahdollisesti huonon huumorintajun tai koet tietyt uskonnolliset parisuhdearvot tärkeiksi, en suosittele, että luet blogia tämän pidemmälle. Negatiivistäkin palautetta on mukava saada, etenkin rakentavaa sellaista, mutta sekin mielellään tulisi osoittaa facebookin lukijasivuille tai suoraa sähköpostiini. Mikäli löydät tuttavasi tai ehkä peräti itsesi blogista, muistutan, että ”blogitekstien hahmot rinnastetaan fiktiivisiin henkilöihin ja tarinat vain perustuvat tositapahtumiin.” Kirjoittaja on myös tietoinen mistä suomessa saa kirjoittaa ja vastaa siitä että kirjoitukset eivät ole lainvastaisia, kuten edellä kerroin minulle ei siis ole järkevää lähettää oikeustoimilla uhkailuviestejä, sillä ne todennäköisesti eivät ole aiheellisia.
Blogin päähenkilönä on Geijo, joka käsittelee naiskokemuksiaan menneitä muistellen. Geijo on tavannut naisia internetin avulla, työkuvioista, baareista ja jopa kirkonpiireistä. Geijon blogi on siis tarina siitä, kun nuori mies huomasi, että naiset ovat kuin lainakirjoja tai taukopaikkoja pitkällä matkalla, eivätkä kivillä kuormattuja selkäreppuja, joita kannetaan aina selässä.
Tervetuloa Geijon blogin matkaan!
Edellä mainittua muutosta käyn läpi naisten kautta joihin olen saanut tutustua. Suurimman osan kanssa olen harrastanut seksiä, mutta on joukossa olla muutama, joita en ole onnistunut kellistämään. Tämä kirjoitus toimii esipuheena ja johdantona blogiini. Tavoitteenani on kirjoitta kerran kuukaudessa yhdestä naisesta pieni tarina, olen ajatellut otsikoida tarinat naisten etunimen mukaan ja laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Kirjoitan myös teemaan liittyvistä herkullisista aiheista, vaikkeivät ne sisältäisikään ensimmäistäkään seksikumppanikokelasta. Mainitsematta jätän ne naiset, joita en enää hädin tuskin muista ja taasen ne harvat, joita arvostan yleensä ystävänä/kaverina, heitä ei ole valitettavasti montaakaan. Tarinoissa vilahtaa myös ystäviäni/kavereitani ja heidän henkilöllisyyden salaamiseksi käytän heistä ainoastaan lempinimiä. Tässä vaiheessa annan nöyrimmät kiitokset ystävilleni, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tarinoitani, vaikkeivät aina olisi halunneetkaan. Kirjoituksissani esiintyviä naisia taas kiitän siitä, että ovat antaneet aihetta näille kirjoituksille.
Muutama maininta ja varoitus, ennen kuin ryhdyt lukemaan blogia. Geijon blogi sisältää rajuja tosiasioita elämästä ja etenkin miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta. Mikäli omaat mahdollisesti huonon huumorintajun tai koet tietyt uskonnolliset parisuhdearvot tärkeiksi, en suosittele, että luet blogia tämän pidemmälle. Negatiivistäkin palautetta on mukava saada, etenkin rakentavaa sellaista, mutta sekin mielellään tulisi osoittaa facebookin lukijasivuille tai suoraa sähköpostiini. Mikäli löydät tuttavasi tai ehkä peräti itsesi blogista, muistutan, että ”blogitekstien hahmot rinnastetaan fiktiivisiin henkilöihin ja tarinat vain perustuvat tositapahtumiin.” Kirjoittaja on myös tietoinen mistä suomessa saa kirjoittaa ja vastaa siitä että kirjoitukset eivät ole lainvastaisia, kuten edellä kerroin minulle ei siis ole järkevää lähettää oikeustoimilla uhkailuviestejä, sillä ne todennäköisesti eivät ole aiheellisia.
Blogin päähenkilönä on Geijo, joka käsittelee naiskokemuksiaan menneitä muistellen. Geijo on tavannut naisia internetin avulla, työkuvioista, baareista ja jopa kirkonpiireistä. Geijon blogi on siis tarina siitä, kun nuori mies huomasi, että naiset ovat kuin lainakirjoja tai taukopaikkoja pitkällä matkalla, eivätkä kivillä kuormattuja selkäreppuja, joita kannetaan aina selässä.
Tervetuloa Geijon blogin matkaan!
