Työkiireet pitivät minut tehokkaasti rakkaan harrastukseni parista muutaman kuukauden ajan, kunnes uusi vuosi toi uudet kujeet ja pääsin tekemään pitkän tauon jälkeen ensimmäisen pillustusreissuni suomen Ateenaan. Reissuun lähtiessäni en itseasiassa tiennyt, että tavaraa saattaisi olla tarjolla, tai koskapa sitä nyt tietäisikään. Lähdin reissuun perjantaina iltapäivällä ja noudin kollegani kyytiin matkan varrelta. Auton parkkeerasin hotellin parkkihalliin ennakkosuunnitelmien mukaisesti jo menomatkalla ja hankimme kollegani kanssa kyydin varsinaiselle illan tapahtumapaikalle. Illanvietto, johon sisältyi työpalaveri, oli yksinkertaisesti aivan perseestä, tylsiä vanhempien miesten työjorinoita, paikalla ainoastaan yksi nainen ja vaikka viehättävä olikin, en viitsinyt paria hymyjen vaihtoa kummallisempaa tehdä.
Olin edellä mainitun kollegan kanssa ainoa, joka keskittyi tilaisuudessa keskiketterän nauttimiseen tositarkoituksella. Ilmaiseksi hankittu nousuhumala olikin ainoa syy, minkä takia viihdyin tilaisuudessa yhtään pidempään mitä pakollinen osuus olisi edellyttänyt. Kymmenen jälkeen väki oli kutistunut puoleen tusinaan ja lähdimme humalaisen kollegamme kanssa viimeisen paikalta poistuvan auton kyydissä kaupungille. Kaupungin kuulun junttibaarin hämärässä kollegani puntaroi humalaansa ja pelkäsinkin jo, että onkohan hänestä tänään lähtijäksi mihinkään. Rauhallisesti juotu olut ja pieni tuumaustauko aikaansaivat idean, että seuraavaksi hotellin yökerhoon, jonka alakerrassa autonikin oli parkissa.
Baaritiskin läheisyydessä juttusilleni tuli tumma, neljänkympin ylittänyt nainen, jolla oli seuranaan vaalea ystävättärensä, nimestä en nyt ole varma, mutta kutsutaan häntä nyt vaikka Heliksi. Tumma nainen oli nimeltään Merja, lisäksi osoittautui, ettei meistä kumpikaan osannut tanssia. Kävimme kuitenkin nojailemassa toisiimme tanssilattialla, palatessamme baaritiskille oli kollegallani jo läheinen keskustelu Helin kanssa käynnissä. Illan vietto baarissa huipentui siihen kun Merja kysyi minulta, mitä me tehdään seuraavaksi? Sano sinä se ääneen, jos meillä olisi vaikka samanlaisia ajatuksia, vastasin. Minä en kehtaa sanoa sitä ääneen, jos sinä sanoisit sen, hän totesi. Mielestäni me voitaisiin lähteä minun hotellihuoneeseen ja naida kunnolla, vastasin hänelle silmiäni räpäyttämättä. Seuraavaksi Merja totesi hyvin arkipäiväisesti ystävättärellensä ja kollegalleni, että voitaisiin mennä naimaan minun hotellihuoneeseeni.
Poistuimme baarista ja narikassa tapahtui kommellus, etsin narikkalappua kuumeisesti ja kysyin kollegaltani, onko se hänellä, sillä mielestäni annoin sen hänelle. Viimein hän kaivoi sen pers- taskustaan ja saimme takit matkaamme. Hieman enemmän humalaisempi kollegani jäi heittämään juttua portsarien kanssa ja minä siirryin naisten kanssa hotellihuoneeseen. Hotellihuoneessa otimme baarikaapista juomat ja niitä nauttiessamme Merja alkoi ehdotella kimppakivaa. Vastasin heti, että hyvä jos sain yhden naisen jotenkin tyydytettyä, mitenkään en pystyisi kahta hoitelemaan. Heli ikävöi samalla kollegaani, joten päätin soittaa hänelle ja pyytää hänet jatkoille hotellihuoneeseen. Kollegani saapui paikalle nopeasti ja sai myös kimppuunsa selvästi kiimaisen ja ihastuneen Helin. Tässä vaiheessa Merja totesi vaativasti, että nyt voitaisiin naida ja häneltä saa kortsuja. Kollegani poistui hotellihuoneen eteiseen nainen kimpussaan ja sieltä ilmeisesti hotellihuoneen vessaan. Minä himmensin valaistusta ja heittelin vaatteita vähemmäksi, samoin teki myös Merja.
Kiimaisen yhteisenhetkemme jälkeen päivitimme tilannetta, vessasta kuului vielä vaimea, tasainen jytke, sellainen voisin kuvitella saavan alkunsa vaikka siitä, kun jalka ottaa naidessa kiinni seinään. Pukeutuessamme Merjan kanssa, hän kertoi minulle pyrkivänsä saamaan aina vierasta miestä kun on tyttöjen kanssa baarissa. Kotona häntä odottivat kuulemma aviomies ja kolme lasta. Seuraavasi vessasta saapuivat kollegani muikea ilme kasvoillaan ja Heli, joka alkoi kyynelehtiä. Ilmeisesti Helille ei vieraissa käynti tapahtunut samalla rutiinilla, kuin se tapahtui Merjalle. Merja tiedusteli olivatko kaikki saaneet, hän ainakin kuulemma oli saanut. Merja vannotti minulle, ettet sitten ole tuntevinasi minua, jos olet aamupalalla samaan aikaan. Naiset poistuivat huoneesta ja kollegani jäi loikoilemaan tyhjälle naapurisängylle. Kollegani halusi tupakalle ja pyysi minua seuraksi. Lähdimme ulos ja kollegani suuntasi ilmeisesti tupakan jälkeen taksijonoon. Minä palasin hotellihuoneeseeni ja menin ensi töikseni istumaan paskalle.
Nautinnollinen istuntoni keskeytyi, kun oveeni koputettiin. Koputettiin toistekin, ajattelin siellä olevan kollegani, joka olisi saanut päähänpiston palata takaisin. Odota tulen kohta avaamaan, olen nyt paskalla, vastasin. Koputtaja ei hellittänyt ja menin alasti avaamaan oven. Oven takana oli Merja ja hän kertoi tulleensa etsimään kadonnutta käsilaukkuaan. Pieni hotellihuone tarkastettiin äkkiä ja todettiin, ettei siellä ole kyllä mitään käsilaukkua. Ihmettelin, eikö häntä hermostuta yhtään kun ei tiedä missä käsilaukku on. Seuraava kysyvä kommentti vahvisti epäillykseni käsilaukun etsinnästä olevan tekosyy: - Nähdäänkö huomenna? Eikös me juuri aiemmin sovittu, ettei me tunneta jos nähdään, vastasin. Toivottelin huoneen ovella hänelle hyvät yöt ja pääsin viimein viettämään laatuaikaa itseni kanssa lämpimän suihkun merkeissä.
Hotellin aamupalalla ei kummastakaan naisesta näkynyt jälkeäkään. Kollegani soitti minulle iltapäivällä ja valitteli, ettei muista eilisestä oikein mitään. Kerroin hänelle, että minä nain hotellihuoneessa Merjaa ja sinä sammuit hotellihuoneen vessaan. Lienee parasta muistaa illan tapahtumat juuri tuolla tavalla. Minä olen aina kertonut, että olen viimeinen mies arvostelemaan kenenkään moraalia, enkä sitä ala tekemään nytkään. Kuitenkin minua jotenkin huvittaa se, että minä olin tämän tarinan nelikosta ainoa, joka ei ole naimisissa saati edes parisuhteessa. Vielä enemmän minua huvittaa tämän Merjan rutinoituneisuus vieraissa käymiseen. Korkeasti koulutettu, kolmen lapsen perheenäiti ja naimisissa, kaikesta näki hänelle tämän olevan tuttua touhua. En moralisoi, mutta ei tämä kokemus ainakaan lisännyt minun kiinnostustani hakeutua parisuhteeseen.
JOHDANTO BLOGIINI
Olessani kuusitoista vuotta vanha, ammattikoulukaverini Letku kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan mies harrastaa seksiä elämänsä aikana keskimäärin viidentoista eri naisen kanssa. Silloin tuo luku kuulosti kovin suurelta ja itse en tietenkään olisi kuvitellut enkä halunnut yltäväni moisiin määriin. Olinhan ollut naisen kanssa vain kerran, enkä voinut mitenkään asiaa ymmärtää, seksi kanssani oli varmasti karmeaa ja silloinkin se kesti valitettavan kauan. Nykyäänkin se kestää kauan, mutta se ei kai ole kuulemma niin hirveää. Tänä päivänä ne maagiset viisitoista naista ovat koettu, enää en suhtaudu naisiin erityisen ihailevasti, vaan kuin mihinkä tahansa karvattomaan eläimeen, joka saattaa vaikka haista pahalle. Edellinen kommentti on suora lainaus Teppo M:n kirjasta 100 naista, joka on toiminut suurena innoittajanani. Tämän blogin kautta käyn läpi sitä muutosta mikä minussa on tapahtunut viimeisen 10 vuoden aikana, sitä muutosta joka teki perheenisän rooliin kasvatetusta miehestä henkilön, joka kokee naiset saksan kielen opiskeluun verrattavaksi harrastukseksi.
Edellä mainittua muutosta käyn läpi naisten kautta joihin olen saanut tutustua. Suurimman osan kanssa olen harrastanut seksiä, mutta on joukossa olla muutama, joita en ole onnistunut kellistämään. Tämä kirjoitus toimii esipuheena ja johdantona blogiini. Tavoitteenani on kirjoitta kerran kuukaudessa yhdestä naisesta pieni tarina, olen ajatellut otsikoida tarinat naisten etunimen mukaan ja laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Kirjoitan myös teemaan liittyvistä herkullisista aiheista, vaikkeivät ne sisältäisikään ensimmäistäkään seksikumppanikokelasta. Mainitsematta jätän ne naiset, joita en enää hädin tuskin muista ja taasen ne harvat, joita arvostan yleensä ystävänä/kaverina, heitä ei ole valitettavasti montaakaan. Tarinoissa vilahtaa myös ystäviäni/kavereitani ja heidän henkilöllisyyden salaamiseksi käytän heistä ainoastaan lempinimiä. Tässä vaiheessa annan nöyrimmät kiitokset ystävilleni, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tarinoitani, vaikkeivät aina olisi halunneetkaan. Kirjoituksissani esiintyviä naisia taas kiitän siitä, että ovat antaneet aihetta näille kirjoituksille.
Muutama maininta ja varoitus, ennen kuin ryhdyt lukemaan blogia. Geijon blogi sisältää rajuja tosiasioita elämästä ja etenkin miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta. Mikäli omaat mahdollisesti huonon huumorintajun tai koet tietyt uskonnolliset parisuhdearvot tärkeiksi, en suosittele, että luet blogia tämän pidemmälle. Negatiivistäkin palautetta on mukava saada, etenkin rakentavaa sellaista, mutta sekin mielellään tulisi osoittaa facebookin lukijasivuille tai suoraa sähköpostiini. Mikäli löydät tuttavasi tai ehkä peräti itsesi blogista, muistutan, että ”blogitekstien hahmot rinnastetaan fiktiivisiin henkilöihin ja tarinat vain perustuvat tositapahtumiin.” Kirjoittaja on myös tietoinen mistä suomessa saa kirjoittaa ja vastaa siitä että kirjoitukset eivät ole lainvastaisia, kuten edellä kerroin minulle ei siis ole järkevää lähettää oikeustoimilla uhkailuviestejä, sillä ne todennäköisesti eivät ole aiheellisia.
Blogin päähenkilönä on Geijo, joka käsittelee naiskokemuksiaan menneitä muistellen. Geijo on tavannut naisia internetin avulla, työkuvioista, baareista ja jopa kirkonpiireistä. Geijon blogi on siis tarina siitä, kun nuori mies huomasi, että naiset ovat kuin lainakirjoja tai taukopaikkoja pitkällä matkalla, eivätkä kivillä kuormattuja selkäreppuja, joita kannetaan aina selässä.
Tervetuloa Geijon blogin matkaan!
Edellä mainittua muutosta käyn läpi naisten kautta joihin olen saanut tutustua. Suurimman osan kanssa olen harrastanut seksiä, mutta on joukossa olla muutama, joita en ole onnistunut kellistämään. Tämä kirjoitus toimii esipuheena ja johdantona blogiini. Tavoitteenani on kirjoitta kerran kuukaudessa yhdestä naisesta pieni tarina, olen ajatellut otsikoida tarinat naisten etunimen mukaan ja laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Kirjoitan myös teemaan liittyvistä herkullisista aiheista, vaikkeivät ne sisältäisikään ensimmäistäkään seksikumppanikokelasta. Mainitsematta jätän ne naiset, joita en enää hädin tuskin muista ja taasen ne harvat, joita arvostan yleensä ystävänä/kaverina, heitä ei ole valitettavasti montaakaan. Tarinoissa vilahtaa myös ystäviäni/kavereitani ja heidän henkilöllisyyden salaamiseksi käytän heistä ainoastaan lempinimiä. Tässä vaiheessa annan nöyrimmät kiitokset ystävilleni, jotka ovat joutuneet kuuntelemaan tarinoitani, vaikkeivät aina olisi halunneetkaan. Kirjoituksissani esiintyviä naisia taas kiitän siitä, että ovat antaneet aihetta näille kirjoituksille.
Muutama maininta ja varoitus, ennen kuin ryhdyt lukemaan blogia. Geijon blogi sisältää rajuja tosiasioita elämästä ja etenkin miehen ja naisen välisestä seksisuhteesta. Mikäli omaat mahdollisesti huonon huumorintajun tai koet tietyt uskonnolliset parisuhdearvot tärkeiksi, en suosittele, että luet blogia tämän pidemmälle. Negatiivistäkin palautetta on mukava saada, etenkin rakentavaa sellaista, mutta sekin mielellään tulisi osoittaa facebookin lukijasivuille tai suoraa sähköpostiini. Mikäli löydät tuttavasi tai ehkä peräti itsesi blogista, muistutan, että ”blogitekstien hahmot rinnastetaan fiktiivisiin henkilöihin ja tarinat vain perustuvat tositapahtumiin.” Kirjoittaja on myös tietoinen mistä suomessa saa kirjoittaa ja vastaa siitä että kirjoitukset eivät ole lainvastaisia, kuten edellä kerroin minulle ei siis ole järkevää lähettää oikeustoimilla uhkailuviestejä, sillä ne todennäköisesti eivät ole aiheellisia.
Blogin päähenkilönä on Geijo, joka käsittelee naiskokemuksiaan menneitä muistellen. Geijo on tavannut naisia internetin avulla, työkuvioista, baareista ja jopa kirkonpiireistä. Geijon blogi on siis tarina siitä, kun nuori mies huomasi, että naiset ovat kuin lainakirjoja tai taukopaikkoja pitkällä matkalla, eivätkä kivillä kuormattuja selkäreppuja, joita kannetaan aina selässä.
Tervetuloa Geijon blogin matkaan!
